En suunnitellut elämää aivan tällaiseksi kun klikkasin keväällä 2022 itseni läsnäolevaksi opiskelijaksi ammattikorkeakouluun. Olin päättänyt opiskella lähihoitajasta sairaanhoitajaksi. Elämä näytti vihdoinkin siltä, että voisin hieman höllätä työelämästä ja opiskella uraa eteenpäin. Tuli elokuu ja mies lähti reissutöihin Lappiin 600km päähän. Tuli syyskuu ja kouluni alkoi. Huomasin hyvin pian olevani joka toinen viikko yksin kotona yhden kouluikäisen tytön, yhden päivähoitoikäisen tytön, kolmen koiran, 50% vuorotyön, 100% monimuoto-opiskelun, puulämmitteisen 40 – 80 vuotta vanhan talon ja yhden kanin kanssa. 16km päässä palveluista. Ilman minkäänlaisia verkostoja. Syyskuun lopulla huomasin olevani raskaana. Lokakuun alkaessa tiesin, etten pärjää kaiken tämän kanssa yksin joka toinen viikko. Vaikka mies onkin joka toinen viikko kotona, silti.

Raskausviikolle 8 + 0 päästyäni jännitän ensimmäistä ä-neuvolakäyntiä. Ja olen päättänyt lopettaa amk-opiskelun. Olen päättänyt vaihtaa alaa kokonaan. Olen päättänyt raskaushuuruissani elää pelkästään onnellista elämää vailla mitään negatiivista. Tein kaksi työhakemusta kaupan alan vuokratyöfirmoihin enkä tiedä mitä odottaa. Jotain aivan erilaista kuin nyt on. Minulla on toki työ nytkin. Vakituinen toimi, ollut jo 8 vuotta. Se ei vain tunnu enää hyvältä työltä. Se kuluttaa minut loppuun, imee kaiken ilon elämästäni. En näe mitään järkeä opiskella saman alan asiantuntijuutta enempää. Näillä kilometreillä ei halua tällaisten tunteiden kanssa enää vuosi tolkulla elää ja käyttää aikaansa asioihin, jotka ovat järjellä ajateltuna kannattavia, mutta sydän ei ole mukana ollenkaan. Spontaani raskauskin tässä kohtaa elämää on pieni ihme. Olen 42 vuotta, kahden kuukauden kuluttua 43 vuotta. Minusta elämä näyttää minulle nyt sellaisia viittoja, että asioiden on aika muuttua. On aika elää kohti omia unelmia.

Haaveeni olisi elää tekemällä sellaisia asioita, joista pidän ja jotka tekevät minut onnelliseksi. Ne asiat ovat aivan tavallinen arki, koti, perhe ja sellaisten asioiden tekeminen joista pidän, eli tarinointi kuvin, sanoin ja videoin. Harva näillä spekseillä suomessa elää, ilman että julkkis. Saan hieman tuloja Heidimariah vlogistani youtuben mainosnäytöillä, mutten niin paljon että palkkatyötä kannattaisi lopettaa. Mutta voin kai vaihtaa palkkatyön sellaiseen, joka olisi tällä hetkellä mielekkäin mahdollinen. Toinen haave on saada elää normaalia perhe-elämää. Jos pikkuinen pysyy matkassa mukana, on laskettu aika kesäkuun alkupuolella. En halua enää silloin elää joka toinen viikko reissutyölesken elämää. Miten tämä ratkaistaan? En tiedä.

Yksi unelmani toteutui, kun ostimme vuosi sitten tämän nykyisen kodin pilkkahintaan maalta. 17 vuotta kaupungissa oli ihana jättää taakse ja pidän todella tästä paikasta. Nyt se kuitenkin uhkaa kääntyä minua vastaan. En osaa sanoa, haluanko elää tulevaisuudessa täällä, vai pitäisikö meidän muuttaa miehen työssäkäyntipaikkakunnalle. Ihan liian monta isoa asiaa mietittävänä.

Kello on 03.00 ke-to välisenä yönä kun kirjoitan tätä. En saanut unta ja päätin keskellä yötä tulla muokkaamaan blogini ulkoasua, poistaa kaikki vanhat kirjoitukset ja aloittaa blogin täyttö uudella elämäntilanteella. Olen todella kiitollinen, jos luit tänne asti ja jos tulet jatkossakin blogia lukemaan ja elämänkulkuani seuraamaan.

Seuraavaan kertaan. Voikaa hyvin.