Väsymys ja tunteiden ailahtelu. Itkuisuus ja hetken päästä suuri onni, sitä on ollut tämä raskausviikko. Työelämä tuntuu erityisen uuvuttavalta ja tuntuu etten palaudu työvuoroista. Vaikka olen 50% työajalla (opiskelun vuoksi, jonka vast ikään keskeytin), on minulle silti räätälöity 36h työviikkoja, osa on 12-24h viikkoja ja työvuorot ovat 12h kerrallaan. Olen ollut uupunut työhöni jo ennen raskautta ja alanvaihto on yksi päällimmäisiä ajatuksia asian ratkaisemiseksi. Väsymys ja tunteiden ailahtelu vaikuttavat kulkevan käsi kädessä. Odotan aivan turhaan hankkimaani viiden viikon opintovapaani alkua vesi kielellä. Se alkaa reilun kahden viikon päästä.

Tällä viikolla oli pari hankalaa yötä, kun vatsaa / kohdunseutua särki muutaman tunnin valtavasti. Särky meni itsellään ohi. Oletan kivun liittyneen aivan luonnolliseen ja asiaan kuuluvaan kohdun kasvamisesta aiheutuneeseen ns. venytyskipuun.

Edellisessä raskaudessa (2018) minua piinasi raskauden ensimmäiset viikot (noin rv 5-12) tuhruvuoto, eikä se ole minua säätellyt tälläkään kertaa. Olen sydän syrjälläni jokaisella wc-reissulla kun sitä huomaan. Viimeksi ei ollut mitään hätää, ei varmaankaan nytkään. Muistaakseni edellisessä raskaudessa syyksi paljastui kohdussa oleva hematooma (verenpurkauma kudoksessa / mustelma) ja se vain tihutteli hiljalleen pois.

Pahoinvointia on edelleen melko paljon. Se pahenee iltoja kohti ja pitää samalla olotilani varmempana äsken mainitsemani tuhruttelun kanssa. Tiheät välipalat ja melko kevyet ateriat toimivat pahoinvoinnin välttelyssä / pahoinvoinnin voimakkuuden minimoinnissa parhaiten. Söin yhtenä päivänä innokkaasti tyyliin kaksin käsin pizzaa, kun välipalat olivat unohtuneet ja se kostautui liian täytenä mahana ja aivan hirveänä pahoinvointina. Sama toistui toisenakin päivänä, kun töissä ateriaväli lipsahti liian pitkäksi ja söin huoltsikan lounaspöydästä liian paljon. Nälkä tuntui olevan molemmilla kerroilla niin valtava, että tuli lapottua ruokaa suuhun oikein urakalla. Virhe.

Alavatsan seutu alkaa hiljalleen nousemaan pieneksi kummuksi. Oikein mitkään tähän asti käyttämäni housut eivät tunnu enää kovin hyvältä jalassa. Vatsakummun alku on tälläkin viikolla illalla isompi kuin aamulla ja joudun useina päivinä vaihtamaan jossain vaiheessa päivää isompiin housuihin, koska aamulla päälle pukemani alkavat ikävästi puristamaan.

Tilasin netistä kivat aitiyshousut ja -paidan niin sanoittuihin parempiin menoihin. Ennakoin tulevan talven ahdistusta, kun mikään ei mahdu päälle ja ei ole mitään päälle laitettavaa, jos jotain siistimpää pitäisi päälle saada. Kotona ei ole niin justiinsa. Virttyneet verkkarit menee, vaikka kyllä hieman tekisi mieli hemmotella itseäni myös rennommilla odotusvaatteilla. Onhan tässä aikaa vielä toukokuun loppuun asti.

Monessa lähteessä lukee, että odottavan äidin ei kuulu olla stressaantunut ja pitää levätä hieman tavallista enemmän. Tuntuu että minun elämäni ei anna mahdollisuutta kumpaankaan. Itsestäni se taitaa kiinni olla, tavastani ajatella ja suhtautua asioihin ja ottaantua kaikkeen, jonka voisin siirtää tuonnemaksikin.

Valmistimme leivinuunissa kasslerpaistista nyhtöpossua huomiseksi pyhäinpäiväksi. Tai no, minulla on 12h työvuoro tiedossa, mutta ehkä otan nyhtöpossua ja perunamuusia evääksi.

Ihanaa Pyhäinpäiväviikonloppua ja kiitos kun luit. ❤