marraskuu | 2022 | heidimariah Blogi

”Haluun vanhana muistella kultasii, enkä olla enää oravanpyöräs kii. Nyt kun katon mun sormii multasii, tajuun että elämässä on muutaki. Pakko ottaa omaa lomaa. – Oku Luukkainen ft. Portion Boys

Viime viikot ovat olleet superkiireisiä työelämän ja arjen yhdistämisen kombosta ja vesi kielellä odotan ensi viikolla alkavaa 5 viikon lomaa. Omaa lomaa. Kertoilin aiemmin täällä blogissa miten omaloma tilanteeseen päädyin https://heidimariah.com/2022/10/21/oman-elamani-toimitusjohtaja/ tekstissä.

Nyt tilanne on se, että kaupanalalle siirtyminen alkoi kyllä lupaavasti työhaastatteluilla ja sovittiin aikoja lähitulevaisuuteen, jolloin sovittaan ajankohtaa koulutuksille, mutta uutta yhteydenottoa rekrytointiyritykseltä ei koskaan tullutkaan. Annoin olla. Ei sitten. Olen alkamassa omalle lomalle viideksi viikoksi.

Kotoilua 4 vuotiaan kanssa, täysipäiväisenä tukena 13 vuotiaan kasvussa ja viikonloput kotona, jotta nähtäisiin myös 17-vuotiaan opiskelupaikkakunnallaan asuvan nuoren kanssa. Aikaa kodille lämmityksineen, aikaa parisuhteelle, aikaa itselleni ja vauvamahan kasvatukselle. Aikaa kolmelle koiralle ja yhdelle kanille.

Puolisoni reissaa Lapissa reissutyössä vähintään joka toinen viikko ja tämä on seikka, joka on vaikuttanut jaksamiseeni eniten, tai lähinnä jaksamisen loppumiseen. Hoidan aiemmin mainitsemia seikkoja yksin ilman verkostoja tuon joka toinen viikko. Vuorotyöelo vähintään 12h mittaisine työvuoroineen tähän sekaan on liikaa. Olisin kai kelvollinen ihan sairauslomallekin uupumuksen vuoksi, mutta en näe sen ratkaisevan itse ongelmaa.

Taloudellisesti sairausloma olisi järkevin vaihtoehto, mutta toisaalta silloin en kai voisi tehdä myöskään yritykselleni tienestejä, joita yritän pienesti koko viiden viikon ajan tehdä, koska pystyn tekemään niitä kotoa käsin. En koe itseäni varsinaisesti sairaaksikaan, jotta voisin sairaslomaa ihan silmät kirkkaina edes hakea. Puoliso joutuu hetken hieman enempi huolehtimaan talouden laskuista, mutta se nyt on ehkä hänen reissutyönsä hinta tässä elämäntilanteessa.

Viiden viikon omalle lomalleni osuu kuopuksen 4v syntymäpäivä, itsenäisyyspäivä, 13 vuotiaan nimipäivä, minun oma syntymäpäiväni ja Joulu. Lisäksi vauvamahan tuoma yksi niskaturvotus-ultra yli 100km päähän keskus-sairaalan äitipolille ja ainakin yksi neuvolakäynti oman kylän äitiysneuvolassa. On aika ihanaa voida olla näinä kaikkina päivinä kotona ja mikään ei vaadi superhyperextra järjestelyjä työvuorojen vaihtoineen, jotka taas aiheuttavat työvuorojen peruskiertoon muutoksia, joka taas tekee arjesta entistä hankalampaa yksittäisine vapaapäivineen. 12h työvuorojen väleissä. Näin ylellistä tilannetta ei kertakaikkiaan ole ollut yli kymmeneen vuoteen, lukuunottamatta kuopuksen äitiysloma-aikaani neljä vuotta sitten.

Sama vanha palkkatyö hoito- ja vuorotyössä alkaa uudelleen 28.12.2022 täydellä 100% volyymillä (jollen muuta keksi) ja tämä tuntuu ajatuksena herättävän minulle paniikkikohtauksen kaltaisia oireita. Oma jaksaminen ja oman jaksamisen vaikutus perheen hyvinvointiin korreloivat suoraan keskenään.

Hyvinvointialueen astuessa toimintaan vuoden alusta työnkiertopaikkoja avautunee kaikkien kunnallisten yksiköiden toimiessa saman työnantajan alla. Voisin ehkä valkata itselleni vaikka päivätyön vuorotyön sijaan. Ehkä ratkaisu selkiytyy ajatuksissani viiden viikon aikana. Äitiyslomani alkanee maalis-huhtikuussa, kovin pitkään ei tarvitse työelämää miettiä muutoinkaan siis. Tai ehkä voitan lotossa.

Tässä oli lyhyehkö tilannepäivitys kuulumisista. Kohta minulle on aikaa helliä lukijoita blogiteksteillä yllin kyllin. ❤

Kiitos kun luit ja kiitos myös aiemmista lukemisista. Ilokseni huomasin blogini nousseen melko nopeasti Blogit.fi palvelun 23. sijalle perheblogi kategoriassa. Kiitos, kiitos, tuhannesti kiitos teille. ❤

Väsymys ja tunteiden ailahtelu. Itkuisuus ja hetken päästä suuri onni, sitä on ollut tämä raskausviikko. Työelämä tuntuu erityisen uuvuttavalta ja tuntuu etten palaudu työvuoroista. Vaikka olen 50% työajalla (opiskelun vuoksi, jonka vast ikään keskeytin), on minulle silti räätälöity 36h työviikkoja, osa on 12-24h viikkoja ja työvuorot ovat 12h kerrallaan. Olen ollut uupunut työhöni jo ennen raskautta ja alanvaihto on yksi päällimmäisiä ajatuksia asian ratkaisemiseksi. Väsymys ja tunteiden ailahtelu vaikuttavat kulkevan käsi kädessä. Odotan aivan turhaan hankkimaani viiden viikon opintovapaani alkua vesi kielellä. Se alkaa reilun kahden viikon päästä.

Tällä viikolla oli pari hankalaa yötä, kun vatsaa / kohdunseutua särki muutaman tunnin valtavasti. Särky meni itsellään ohi. Oletan kivun liittyneen aivan luonnolliseen ja asiaan kuuluvaan kohdun kasvamisesta aiheutuneeseen ns. venytyskipuun.

Edellisessä raskaudessa (2018) minua piinasi raskauden ensimmäiset viikot (noin rv 5-12) tuhruvuoto, eikä se ole minua säätellyt tälläkään kertaa. Olen sydän syrjälläni jokaisella wc-reissulla kun sitä huomaan. Viimeksi ei ollut mitään hätää, ei varmaankaan nytkään. Muistaakseni edellisessä raskaudessa syyksi paljastui kohdussa oleva hematooma (verenpurkauma kudoksessa / mustelma) ja se vain tihutteli hiljalleen pois.

Pahoinvointia on edelleen melko paljon. Se pahenee iltoja kohti ja pitää samalla olotilani varmempana äsken mainitsemani tuhruttelun kanssa. Tiheät välipalat ja melko kevyet ateriat toimivat pahoinvoinnin välttelyssä / pahoinvoinnin voimakkuuden minimoinnissa parhaiten. Söin yhtenä päivänä innokkaasti tyyliin kaksin käsin pizzaa, kun välipalat olivat unohtuneet ja se kostautui liian täytenä mahana ja aivan hirveänä pahoinvointina. Sama toistui toisenakin päivänä, kun töissä ateriaväli lipsahti liian pitkäksi ja söin huoltsikan lounaspöydästä liian paljon. Nälkä tuntui olevan molemmilla kerroilla niin valtava, että tuli lapottua ruokaa suuhun oikein urakalla. Virhe.

Alavatsan seutu alkaa hiljalleen nousemaan pieneksi kummuksi. Oikein mitkään tähän asti käyttämäni housut eivät tunnu enää kovin hyvältä jalassa. Vatsakummun alku on tälläkin viikolla illalla isompi kuin aamulla ja joudun useina päivinä vaihtamaan jossain vaiheessa päivää isompiin housuihin, koska aamulla päälle pukemani alkavat ikävästi puristamaan.

Tilasin netistä kivat aitiyshousut ja -paidan niin sanoittuihin parempiin menoihin. Ennakoin tulevan talven ahdistusta, kun mikään ei mahdu päälle ja ei ole mitään päälle laitettavaa, jos jotain siistimpää pitäisi päälle saada. Kotona ei ole niin justiinsa. Virttyneet verkkarit menee, vaikka kyllä hieman tekisi mieli hemmotella itseäni myös rennommilla odotusvaatteilla. Onhan tässä aikaa vielä toukokuun loppuun asti.

Monessa lähteessä lukee, että odottavan äidin ei kuulu olla stressaantunut ja pitää levätä hieman tavallista enemmän. Tuntuu että minun elämäni ei anna mahdollisuutta kumpaankaan. Itsestäni se taitaa kiinni olla, tavastani ajatella ja suhtautua asioihin ja ottaantua kaikkeen, jonka voisin siirtää tuonnemaksikin.

Valmistimme leivinuunissa kasslerpaistista nyhtöpossua huomiseksi pyhäinpäiväksi. Tai no, minulla on 12h työvuoro tiedossa, mutta ehkä otan nyhtöpossua ja perunamuusia evääksi.

Ihanaa Pyhäinpäiväviikonloppua ja kiitos kun luit. ❤