Katselin Itsenäisyyspäivänä papan sota-albumia ja mietin karvat pystyssä minkälaisia elämäntilanteita sota on aiheuttanut perheille. Yhdessä albumin valokuvassa nainen työntää taaperoikäistä lasta lastenvaunuissa ja hänen sekä lastenvaunujen rinnalla kulkee palveluspukuinen mies. Nainen hymyilee. Mies ei. En pysty parhaimmillanikaan mielikuvituksella kuvitella, miltä tuo aika on tuntunut elää niin äideistä, iseistä kuin lapsistakin.

Suomen itsenäistyminen on ollut pitkä prosessi ja tapahtumien sarja. En ole asiantuntija tässä(kään) asiassa, mutta jotakin minä olen oppinut ihan vain siksi, että minua kiinnostaa miten ihmiset ovat eläneet ennen ja mitä kaikkea on tapahtunut, jotta voimme nyt olla tässä hetkessä ja näissä olosuhteissa jotka meillä on. Nyt jos historia ei nabbaa, niin skippaa koko juttu.

Hypistelin vitriinikaapistamme vanhoja kuparikolikoita, joissa on keskellä N kirjain ja lukunumerot II.

Kolikoissa vilisi vuosilukuja 1900-luvun alusta alkaen 1917 asti. Ne ovat olleet isoisoisovanhempieni ja isoisovanhempieni aikalaisten hallussa olleita rahoja. Uusin näistä kolikoista on vuodelta 1917. Nikolai II oli tsaariperheestä ja hän oli Venäjän keisari, Puolanmaan kuningas ja Suomen suuriruhtinas vuosina 1894-1917. Hän oli sama kaveri jonka uran vaiheista on tehty lukuisia dokumentteja (Romanovit) ja lukuisia tieto- ja kaunokirjallisuuden kirjoja. Enni Mustonenkin kirjoitti kokonaisen kirjasarjan, joka sijoittuu 1900-luvun alkuun ihana Ida Eriksson päätähtenään. Tämä syrjästä katsojan tarinat kirjasarja on yksi mun lemppareista.

Pääkohtia Suomen itsenäistymiselle oli Mustosen kirjasarjassakin hurrattu Pietarin vallankumous maaliskuussa 1917, jolloin Nikolai II joutui luopumaan vallastaan.

Nikolai II oli viimeinen Romanovien suvun hallitsija, jonka perhe (lapsineen), perhelääkäri, kamarineito, kokki ja palvelija teloitettiin kaikki samalla kertaa. Illmeisti maan (Venäjän) yleisten olosuhteiden vuoksi ja ettei Romanovien perheen isännän haluttu pääsevän enää koskaan kulkemaan vapaana ja olemaan elävä hallitsijasymboli, joka hän oli ollut. Se oli game over tsaarille ja vapaus Suomelle oli mahdollista. En halua ottaa kantaa poliitiisesti, mutta ihan kauhea perhetragediahan se tuokin on ollut. Sen tiedon mukaan minkä tiedän, perhe houkuteltiin valokuvattavaksi, mutta se olikin ihan muunlainen toimistus joka tapahtui.

Suomi julisti itsenäisyyden itselleen joulukuussa 1917.

Pappani oli talvisodassa 22 vuotta myöhemmin, ankarissa olosuhteissa. Näistä hetkistä kertoo myös perimäni sota-ajan valokuva-albumi. Tässä sodassa soti silloinen Neuvostoliitto ja Suomi. Neuvostoliitto hyökkäsi tuolloin ilman sodanjulistusta. Hyökkäys tuomittiin Kansainliitossa (vähän vastaava kuin YK, mutta tämä liitto toimi ensimmäisen ja toisen maailman sodan välisenä aikana) johon kuului useita maita. Silloinen Neuvostoliitto kuului samaan aseistariisuntaan, valtioiden välisten asioiden ratkaisuun ja elinolosuhteiden ylläpitoon kuuluvaan porukkaan (Kansainliittoon), mutta sai liitosta niin sanotusti kenkää toimiensa vuoksi.

Anycase, siellä pappa talvisodassa soti muiden pappojen kanssa. Sota kesti 105 päivää ja päättyi Moskovan rauhansopimukseen. En ole mikään historia intoilia, mutta tämän verran tiedän Suomen itsenäisyyden taustoista. Minulla on muistona kolikot itsenäistymisen ajoilta ja papan valokuva-albumi sodasta, jolloin itsenäisyyttä puolustettiin. Sukuni edustajia on elellyt Nikolai II aikana samat roposet taskuissaan, jotka nyt yli sata vuotta myöhemmin tuovat konkreettisesti palan historiaa käsiini.

Kiitos heille, kiitos Lotille ja kiitos kotona perheitä hoitaneille vaimoille, isovanhemmille, kylän vanhimmille ja ihan kaikille jotka Suomen rakentamiseen osallistuivat. Onnea Suomi. Onnea meille. Ihan jokaisena päivänä.

Kiitos kun luit ❤

Tässä Itsenäisyypäivän tubevideoni: