Lumityöt ja pahoinvointi saapuivat tällä raskausviikolla päiviini yhtäaikaa. Kelvoton yhdistelmä. Siis niin hyi. Fyysinen ponnistelu jos on kipuja tai huono olo, on ihan megakurja yhdistelmä kenelle vain. Vaan ei auttanut valitus. Isäntä oli just pahimpina sadepäivinä työreissussa ja halusin pitää pihan auki. Toisaalta fyysinen ponnistelu (tai kahvin vähentäminen) hävitti lopulta alkaneen pahoinvoinninkin.

Yhdistin kertaalleen raskauden aikana ohimenneen pahoinvoinnin alkavan kahtena aamuna peräkkäin heti aamiaisen jälkeen. En uskonut sen johtuvan sen paremmin alkaneista lumisateista kuin kaurapuurostakaan. Vaihdoin kahvin teehen ja painelin ulos hommiin. Pahoinvointi hävisi, syystä tai toisesta.

Teenjuominen olisi minusta jotenkin hienoa. Olen käynyt kerran Lontoossa ja join siellä aivan valtavia kuppeja aivan mielettömän ihanan aromikasta haudutettua teetä ympärilläni englantilainen puheensorina ja Victorian rautatieaseman kuulutukset. En ole kotona saanut samoja makuelämyksiä pussiteestä (saati sen juontiympäristöstä) ja teenjuonnin kannatukseni on jäänyt vähäiseksi. Ei sillä että kahvi mitenkään mielettömän hyvää sekään olisi ja juon sitä silti. Kai se sitten on, että mihin on tottunut ja mikä on tapa. Mustassa teessä on myös paljon kofeiinia, joten ei sitä nytkään erityisemmin voi alkaa huvikäyttämään. Mutta jostain syystä kahvista tuli tällä viikolla huono olo.

Silloin tällöin pohdin, maihdoinko tuntea liikkeitä vai en. Ehkä. Pieni on tällä hetkellä noin granaattiomenan kokoinen ja painaa vajaat 100g. En ole hankkinut pienelle vielä mitään. On vielä aivan liian aikaista. Tammikuussa on rakenneultrakin vasta tulossa. Olen melko varma että kaikki hankinnat jäävät viimeiselle kolmannekselle.

Raskausajan diabetes

Nälkä on tällä viikolla ollut inhimillinen. Verensokeriseurannassani on tällä viikolla tullut pari ylitystä viitearvoista. Toinen ilmaantui lounaalla kanakeiton ja kahden ruispalan jälkeen ja toinen toisen päivän lounaan jälkeen, joka oli makaronilaatikkoa. Seuraavana päivänä esim. samasta makaronilaatikosta saman kokoisella annoksella arvot pysyivät normaaleina. En ymmärrä. Aamuiset paastoarvot ovat olleet 4.2-4,5 välillä ja en aina saa kaurapuurollakaan niitä tuosta juurikaan nousemaan. Ei ihme että olen aamuisin melko ärtynyt. Mietittävä varmaankin toisenlaisia aamupaloja. Kaurapuuro mustikoilla, banaanilla ja maidolla ei saa juuri mitään aikaiseksi verensokereihini, vaikka vatsa täyttyykin. Sitäkään en käsitä, miksi sokerirasituskokeessa juuri paastoarvoni oli liian korkea ja kotimittauksissa se on nippanappa yli neljän 😀 .

Ensi viikolle on varattuna toinen neuvolakäynti. Odotan innolla. 🙂

Kiitos kun luit ja hyviä vointeja sinulle. ❤