Näille viikolle osui joulu ja en uskalla edes ajatella mitä vaa’an viisari näyttää nyt joulun jälkeen. Toisaalta annoskokoni on pienentynyt entisestä. Mahalaukku ei vain kertakaikkiaan tunnu vetävän paljon ruokaa kerralla. Täysi olo tulee siis helposti. Suklaa on kyllä maistunut ja sehän ei paljon mahassa tilaa vie. Verensokerit ovat pysyneet täysin normaaleina, vaikka minulle raskausajan diabetes diagnoosi paastoarvojen perusteella rv 12 sokerirasituskokeella tehtiinkin. Väitän, että että tämän hetkisellä suht stressittömällä elämällä on vaikutusta asiaan.

Nämä viikot ovat olleet enimmäkseen toistensa kopioita. Tunnen jo hiukan vauvan liikkeitä ja se on aivan ihanaa. Pahoinvointi on nyt pysynyt poissa, mutta huimaus on tullut tilalle. Varsinkin jos seison pitkään paikoillani. Verenpaineeni oli edellisessä neuvollassa viikko pari sitten 98/60, joten eipä ihme että välillä huimaa. Minulla on aina ollut hiukan matalahkot verenpaineet, joten tilanteessa ei sinällään ole mitään uutta.

Liikkuessa hengästyn helposti. Ylösnousutkaan sohvalta eivät tapahdu entiseen malliin. Mitään erityisiä kipuja ylösnousuihin tai liikkumiseen ei liity. Koen vain olevani kömpölö ja että keho painaa tonnin kun sitä yrittää siirtää – varsinkin alhaalta ylöspäin. Olin myöskin unohtanut täydellisesti aiemmista odotuksista, miten vatskumpu kasvaa täydelliselle korkeudelle itseni ja tiskipöydän väliin. Jokainen n. 160cm pitkä odottava tai joskus odottanut äiti tunnistanee mistä puhun.

Ajatukseni ovat viime aikoina enemmän pyörineet tulevassa vauvassa ja kaikissa tarvikkeissa mitä me ja vauva tarvitsemme. Kaikki vauvan elämään liittyvä pitää hankkia, koska kaikki vanhat vauvatarvikkeet on hävitetty. Eihän meille enää vauvaa pitänyt tulla. Odottelen kuitenkin vielä ainakin tammikuun puolen välin rakenneultran, jos ei vieläkin pidemmälle ja sitten voimme alkaa tarvikkeita hankkimaan. Viimekeväinen keskenmeno edelleen hieman kummittelee mielessä. Ei ole kiva hankkia asioita intopiukeana ja yht’äkkiä kaikki hankinnat ovatkin vailla merkitystä. En tosin viime keväänä ehtinyt hommata kuin parit äitiyshousut, mutta silti.

Vauvan sukupuoli on myös mietityttänyt. Aiemmat lapset ovat syntyneet järjestyksessä: poika, poika, poika, tyttö ja tyttö. Samalla kaavalla voisi ajatella että tyttö olisi tulossa, vaan eihän tuota voi kuin arvailla. En halua tällä kertaa tietää etukäteen kumpi on tulossa, vaikka sitä parin viikon päästä ultrassa voisikin udella. Saadaan jännittää kaikki yhdessä loppuun asti.

Olen katsellut vaikka kuinka monen ulkomaalaisen tubettajaäidin videoita joilla he kertovat elämästään raskauden ja vastasyntyneen kanssa. Jotenkin ihanaa fiilistellä omaa tilannetta toisten kokemuksien kautta.

Uusi vuosi tuntuu tulevan vauhdilla. En yleensä tee mitään uuden vuoden lupauksia, mutta nyt yritän yhden tehdä. Kirjoittelen siitä oman juttunsa lähitulevaisuudessa.

Kiitos kun luit ❤