Villasukan kutoja

En kirjoita villasukka-ohjeista, -tekniikasta tai lankojen hinnoista. Kirjoitan siitä mitä neulominen on. Siitä mitä villasukkien kudonta on tekijälleen.

Villasukkien tekoon menee määrittelemätön määrä aikaa. Siihen vaikuttaa mm. sukan koko, käytettävän langan ja puikkojen paksuus sekä neulojan nopeus, olosuhteet, mieliala ja motivaatio.

Suosin ohutta lankaa ja 2mm puikkoja. Kudos on tällöin tiivis, pidän siitä. Tiivisneuloksinen sukka on mielestäni mukavan tuntuinen jalassa. Siitä ei jotenkin käy veto läpi, niin kuin löyhemmästä neuleesta, eikä se vie kengässäkään paljon tilaa. Ohuilla 2mm puikoilla ja niihin soveltuvalla ohuella langalla reilulla varrella olevat koon 41-42 sukkien tekeminen kestää vähintään 24h, jos oikein reippaasti tekee. Yleensä tunnit jakaantuvat vähintään kahdelle viikolle, monesti jopa kolmelle tai neljällekin viikolle muun arjen sekaan. Riippuen vähän kaikesta.

Näiden viikkojen aikana ehtii näkemään televisiosta ja suoratoistopalveluista yms. lähteistä sekä hyviä että huonoja ohjelmia. Draamaa, romantiikkaa, dokumenttejä, jännitystä. Ohjelmien genret ovat suurelta osin riippuvaisia kutojan mielialasta ja ne lisäävät motivaatiota itse neulontaan. Mitä jännempi tai mielenkiintoisempi kohta ohjelmassa on, sitä nopeammin puikot heiluvat. Jossain kohdin liian jännittävissä pitkään kestävissä ohjelman kohdissa on neulonta kuitenkin hetkeksi pysäytettävä, koska kutojan velvollisuudentunto ohjaa välttämään virheitä neuloessa. Esimerkiksi silmukoiden luonti sekä kantapään ja kärjen kavennukset vaativat tarkkaa silmää.

Musiikin ja äänikirjojen kuuntelu neuloessa on myös kivaa vaihtelua ja ehkä järkevintä, jos kyseessä on kirjo- tai kuvioneule. Joskus neulonnan kaverina on ihan oikea kirja. Joskus tulee suosittua täydellistä hiljaisuutta. Joskus vierellä on juttukaveri.

Siinä viikkojen aikana villasukkia tehdessä ja ohjelmia yms. seuratessa on vieressä myöskin ollut tarjolla kahvia, teetä, kaakaota, limua, mehua, glögiä, vettä, simaa – lista on loputon. Mitä nyt minäkin hetkenä ja vuodenaikana mieli halajaa. Vieressä on ollut myös karkkia, suklaata, sipsejä, keksejä, leivonnaisia, popcorneja, leipää, hedelmiä, pähkinöitä, marjoja yms sormiruokaa. Nämäkin liittyvän kutojan mielialaan, tahtotilaan ja myöskin kotivaraan. Toisinaan näihin hetkiin ihan varta vasten varaudutaan hankkimalla tietynlaista nautittavaa.

Välillä sukkia tehdään hellan ääressä. Asumismuodosta riippuen hella voi olla sähkökäyttöinen tai se voi olla esimerkiksi puuhella. Uuni voi olla sähköuuni tai se voi olla esimerkiksi leivinuuni. Toisinaan käsityö on laskettava pois käsistä ja on lisättävä pesään puita tai nostettava perunakattilan kantta raolleen ja pienennettävä lämpöä (hellan vivusta, tai pienentämällä liekkikäyttöisestä vetoa ja siirtämällä kattilaa syrjemmälle). Toisinaan ruoanlaiton ja neulonnan ohessa mietitään myös kauppalappua ja seuraavan päivän menua. Yhden sukankutojan elämänaikana ehtii nähdä monenlaista asumismuotoa.

Villasukkia tehdään kaikenlaisilla matkoilla ja kyläreissuillakin. Niitä tehdään automatkoilla, junamatkoilla ja puupuikoilla jopa lentokoneessa.

Villasukankutojan ikkunan takana on näkynyt hämärtyviä iltoja, valkenevia aamuja, kirjavia taivaanrantoja, sinisiä hetkiä, auringonpaistetta, salamoita, pilvistä taivasta, eri muotoisia pilviä, sinistä taivasta, sadetta kaikissa muodoissaan ja enempi ja vähempi heiluvia puita.

Viikkojen ja yhden villasukkaparin aikana ehtii neulontaan tulla lukematon määrä keskeytyksiä. Nämä keskeytykset jakavat villasukkien 24h valmistusajan usealle viikolle. Tulee ansiotyöpäiviä, muita menoja, öitä nukkumisineen, pyykin pesua, siivoamista, syömistä, saunomista, lapsilta kaatuneita maitolaseja, toisen lapsen kokeen allekirjoituksia, kolmannen kyydityksiä. Puhelin soi, koira pitää ulkoiluttaa ja kutojan oma vessahätä. Tämäkin lista on loputon.

Sukkia tehdessä kutojan mielen läpi on purjehtinut iloa, surua, ajatuksia, haaveita, onnistumisia, pettymyksiä. Villasukan kutoja neuloo sukkiin koko elämänsä silmukka kerrallaan. Kun yhdet sukat tulevat valmiiksi, hän aloittaa toiset.

Villasukkia on ollut käytössä ainakin 1700-luvulta lähtien ja 1800-luvulle asti villasukat olivat hieno ja arvokas vaate, joita käytettiin säästeliäästi vain pyhinä ja juhlissa. Joka naisen taidoksi villasukkien kutominen valistettiin 1800-luvun loppuun mennessä, jolloin villasukkien tekotaidon lisääntyessä villasukkia alkoi olemaan enemmän käytössä.

Edelleen niin sanottuja ”parempia” villasukkia säästetään erityisiin tilanteisiin ja vähän huonommat menee jalassa huonompanikin arkipäivänä. Toisinaan ne kertovat pitäjän mielialasta. Jos omistaa useammat villasukat, niistä tulee valittua jalkaan tiettyjen mielitekojen mukaan tietyn värisiä, tuntuisia ja erilaisia varren pituuksia. Muotiin on tullut kulkea pitkälle syksyyn släpäreissä ja villasukissa. Villasukka elää ajan hengessä, villasukkaa käytetään vuosisadasta toiseen, villasukkaa muovataan nykyaikaan sopivaksi ja aina tulee uusi kutojasukupolvi. Toiset suvut vievät oppia eteenpäin äidiltä tyttärelle, toiset opettelevat sen koulussa, kirjallisuudesta, kaverilta tai netistä. Vielä koskaan villasukka ei ole ollut turha ja villasukkien kutoja tietää villasukista jotakin, mitä pelkkä niiden pitäjä ei tiedä.

Itsetehtyihin villasukkiin on kudottu niin paljon elämänkokemusta ja elämänarvoja, ettei niiden arvoa voi rahassa mitata. Siksi villasukka on hankala hinnoitella. Miten minä voin määrittää hinnan niiden tekemiselle? Minkä arvoista sukankutomiseni on ollut, kun se on tehty 24 tunnissa, mutta siihen on mennyt silti aikaa kolme viikkoa. Kutomiseen on käytetty joka ikinen hetki, jota kutojan elämästä on niihin laittaa. Kirpputorilla viisitoista euroa sukkaparista on jonkun mielestä kiskontaa.

Teen villasukkia vain perheelleni, joka on niin iso, ettei minulla olisi aikaa muille niitä tehdäkään. Jos tekisin villasukkia myydäkseni, olisi aikani ja taitoni ainakin 5 euron arvoista per tunti + alv 24%. Se tekee 125,76e sukkaparilta, jonka koko on 41-42 ja joissa on reilun mittainen varsi.

Jos pukki tuo sinulle villasukat, olet saanut jotain äärimmäisen arvokasta.

Kiitos kun luit ❤

Millaista jouluruokaa laitetaan? Vai laitetaanko.

Jouluruoat. Maalais-romanttisesti voin kuvitella itseni tekemässä joululaatikoita täydelliseen joulupöytään pitsiröyhelöinen esiliina päälläni. Arvokas mielikuvani on vähissä väreissä ja reunoiltaan hieman liian vaaleassa vinjetissä. Ja sellaiseksi se jääkin, ostamme lähes kaiken valmiina joulupöytään tänäkin vuonna.

Katselin netistä googlaamalla kuvia vanhanajan joulupöydistä, joissa on sen seitsemää sorttia kalaa, kinkku, ruskea kastike, nakkeja, lihapullia, keitettyjä kanamunia, sienisalaatti, haudutettuja kaaleja, rosolli vaaleanpunaisine kermavaahtoineen, tuoresalaatteja, erilaisia juustoja, juustokeksejä, leipää ja vaikka sun mitä. Kaiken suolaisen runsaudensarven lisäksi löytyy jälkiruokapöytä erikseen. Istuisin mielelläni näihin kattauksiin, jos kutsu kävisi.

Luin joulunruokailun etiketistä, miten näitä kaikkia kuuluisi syödä. Perinteisiksi joulun alkupaloiksi mainittiin kuuluvan kalaherkut. Kalaa perinteisessä joulupöydässä on monessa muodossa: silliä, maustesilakoita, kylmäsavustettu-, savustettu- ja graavilohi, siikaa eikä jouluhaukikaan kummajainen ole. Alkupaloiksi mainittiin myös pateet, rosolli ja sienisalaatti.

Jouluruokaperinteet jakavat suomalaisten mielipiteitä. Tästä on tehty jopa jouluruokatutkimus (Lidl, Kantar TNS 10/2018, jossa 1003 vastausta). Tutkimus kertoi, että melkein puolet tutkimukseen vastanneista haluaisivat joulupöytään vaihtelua ja uusia ruokalajeja ja toinen melkein puolikas haluaisi pitää kaikki perinteet ennallaan ja väliin jäävät noin 10 prosenttia eivät halua jouluna minkäänlaisia jouluruokia, vaan syövät jotain aivan muuta.

Meidän joulupöydässä artikkeleita on yleensä sen verran, että kaikki artikkelit mahtuvat samalle lautaselle, eikä mitään alkupaloja erikseen ole. Kinkku on meidän joulupöydämme sydän. Tutkimusten mukaan tämä perinne on myös laskusuhdanteessa ja kinkkua korvataan kala- ja kasvisvaihtoehdoilla ja on myös olemassa kokonaan vegaanisia joulumenuja.

Vaikka ihan tosi paljon teen kotiruokia ja leivon leipiä ja sämpylöitä ympäri vuoden, ei minusta ole joulupöydän tekijäksi omin kätösin alusta loppuun. Ei kai se sen kummempaa ruoanlaittoa ole, mutta jotenkin se ei vain.. ..en tiedä. Siinä on jokin näkymätön odotuksien rima, joka tuntuu olevan liian korkealla minulle.

Joka joulu minulla on eri syy miksi en tee esim. joululaatikoita itse. On ollut työkiireitä, en jaksa, en halua, en osaa, en ehdi, päätä särkee, liian vaikeaa, liian hidasta, liian työlästä, en ole ennenkään tehnyt jne. Tänä vuonna ajattelen, että elämä on valmiiksi niin stressaavaa, etten halua tehdä jouluruoista itselleni lisästressiä. Tässä on mainio kirjaidea tulevaisuuteen: ”50 syytä ja selitystä miksi en koskaan tehnyt jouluruokia itse”. Todennäköisesti oikeasti olen vain laiska ja mukavuuden haluinen.

On kuitenkin muutama asia joulupöytään, jotka teemme itse. Keitetään perunat, tehdään tuoresalaatti sekä ruskea kastike ja paistetaan kinkku. Vastapaistetun kinkun tuoksu talossa ja sen maku ovat on minun joulun huippuhetkiä. Minusta joulukinkku on parhaimmillaan, kun se on vielä paiston jälkeen lämmin.

Pipareita ollaan tehty itse sekä ostettu valmiina. Riisipuurokin kuuluu joulun aikaan (pyhinä) ja sen teemme itse. Leivinuunissa tehty riisipuuro on aivan superhyvää.

Valmiina ostetaan imelletty perunalaatikko (tätä meillä menee eniten), porkkanalaatikko, lanttulaatikko, rosolli ja sienisalaatti. Jos oikein pinnistelen, saatan saada aikaiseksi leivottua jonkin kuivakakun ja / tai jouluisen rahkan jälkiruoaksi – mitään en tosin varmaksi lupaa näistäkään. Ihan jaksamisen mukaan. Lisäksi ostetaan erilaisia hedelmiä. Juustoista riittää perinteinen kermajuusto leivän päälle. Homejuustot jäävät rauskausajan nounou-listan vuoksi kaupan hyllylle. Leikkeleitä hankimme tuskin ollenkaan, emme vain pidä niistä.

Siinä meidän joulupöytä oikeastaan onkin. Kalaa meillä ei joulupöydässä ole laisinkaan puhtaasti taloudellisista syistä. Pidän kyllä valtavasti lohesta kaikissa muodoissaan. Tänä jouluna raskaus rajoittaa raakakypsytettyjen kalojen syömistä, samoin punajuuren ja maksan. Nämä kaikki ovat kylläkin suurta herkkuani.

Meidän joulupöytä on kaikenkaikkiaan aika yksinkertainen, siinä on siis kinkku, laatikot, perunaa, kastike ja muutama kylmä lisuke. Jälkiruokana on yksi tai kaksi asiaa, jotka saattavat olla itsetehtyjä tai ostettuja. Kokonaisuutena joulumenumme lienee vähän vegaaninen, vähän perinteinen, aika helppo ja kustannuksiltaan kohtuullinen.

Minkälainen sinun / teidän joulupöytä on ja mitkä kaikki siihen vaikuttavat? Entä mikä tai mitkä ovat sinun lempparit joulupöydässä?

Kiitos kun luit ❤