Teemapäivät ja -viikot

Viime viikolla vietettiin vanhustenviikkoa, elintenluovutusviikkoa ja eläintenviikkoa. Tämä viikko alkoi tyttöjen päivällä. Toinen toistaan kivempia päivityksiä näkyi somessa. Osassa oli keksitty yhdistää teemoja, esimerkiksi viemällä hevosia, koiria, karitsoja yms tervehtimään ikääntyneitä palvelutaloille ja päiväkeskuksiin. Todella ihania juttuja. Onneksi, koska on myös meitä jotka eivät vain ole kovin ajantasalla siitä mikä milloinkin on pinnalla ja elämä ei kovin pirskahtele tavallista enempää teemapäivisin. Vaikka sillä hetkellä kun näin kuvan lampaasta vanhaikodissa, minäkin halusin perustaa välittömästi terapialammaslampolan.

Kuulun siis porukkaan, jolla on vuodessa kaksi teema/juhlapäivää. Joulu ja juhannus. Joulu on niin pitkä, että minäkin ehdin Kanta-Hämeen kasvattina siihen mukaan. Joulusta juhannukseksi olen lopulta tointunut niin, että kiinnostun lähtemään joko kokkoa tai yötöntä yötä katsomaan. Ja sillä mennään taas puoli vuotta. Tai no, Itsenäisyyspäivän huomioin, osuuhan se sopivasti Joulukuulle kuitenkin. Itsenäisyyspäivässä on omat traditionsa. Syödään sinivalkoisia konvehteja, fiilistellään sinisiä hetkiä (jos on lunta) ja pappaa joka kävi sodassa. Poltetaan sinivalkoisia kynttilöitä sekä katsotaan Tuntematonta. Arvuuttelu, mikä versio elokuvasta telkussa tänä vuonna näytetään on oma spektaakkelinsa.

Muistan kyllä montakin juhlapäivämäärää ulkoa. Ystävänpäivä on 14.2, koiranpäivä 24.4 (Sallin syntymäpäivä), Aprillipäivä on 1.4. Jaakko heittää kylmän kiven 25.7. (pojan nimipäivä). Unikeonpäivä on 27.7 (oma nimipäivä). WTC vuosipäivä on 11.9 ja 112 päivää vietetään 11.2. Mutta minä en ymmärrä noiden päivien koittaessa, että no ni, nyt on se ja se päivä, ennen kuin avaan somen, tai joku kantaa töissä spessuherkkuja kahvipöytään tai toivottaa esim. hyvää Ystävänpäivää. Ei auta, vaikka edellisellä viikolla kalenterista katsoisin, että ystävänpäivä on seuraavalla viikolla tulossa. Saati sitten kokonaiset teemaviikot. Myönnettävä, etten muista ulkoa yhdenkään teemaviikon ajankohtaa.

Mutta Joulu ja Juhannus. Ne minä huomaan. Jouluun on 73 yötä. On siis 73 yötä kun minulla on syntymäpäivä, kun se sattuu Jouluaatolle. Mutta minä en huomaa koskaan ajoissa, milloin on esimerkiksi Joulukuun eka. On tapahtunut lukuisina vuosina niin, että lapsilla tipahtaa leuka, kun Joulukuun alkaessa ei vielä olekaan kalentereita pöydällä odottamassa. Ne on kaupassa. Ja Joulukuun toisena päivänä ne ovat jo alennuksessa.

Tuntuu, että vuodesta toiseen katson vain työvuorolistaa, että onko minulla seuraavana päivänä työvuoro ja jos on niin mikä vuoro ja jos ei ole työvuoroa, en välttämättä laita kelloa aamulla soimaan. Vuorotyöni työvuorolista on kalenterini ja siinä näkyy kalenterijuhlapyhät yleensä vähän tummemmalla pohjalla, kuin tavalliset arkipäivät. Niistä saa tuplapalkan, jos on työvuorossa. Minä en tiedä miten tavalliseen arkeen saa edes solutettua mitään ylimääräistä, kun kaikki pyörii työssäkäynnin ympärillä. Marraskuussa minulla näyttää olevan yksi vapaa la-su viikonloppu, eikä siihen osu mitään teemahommaa ainakaan tavallisen kalenterin mukaan.

On ihan ok juhlia, osoittaa kunnioitusta asioille ja tapahtumille jne. Kunnioitan montaa asiaa, mutta olen ihan todella huono osoittaamaan sitä. Ei se silti kai ihmistä pahenna. Minkälainen juhlija sinä olet? Toivon että parempi kuin minä. 😀

Mukavaa tiistaita. 🙂

Maanantai on hyvä päivä olla kipeänä.

Jos sairaspäivänsä voisi valita ja niitä olisi vain yksi, maanantai olisi ehottomasti loogisin vaihtoehto. Meillä on ”nautittu” alkanut viikko siitä, että olen ollut aika hiljaa. Kas kun tänä aamuna herätessä minusta ei tullut kuin kähinää ja joitakin säkkipillin sointuja.

Tämä maanantai onkin mennyt suurin piirtein kädet taskussa seisten ja maailmaa passiivisesti katsellen. Onneksi puhelin ei soinut koko päivänä.

Meidän tontin vieressä on apilaniitty, jossa koirilla riittää haisteltavaa. Viime viikolla katselin keittiön ikkunasta, kun kettu ylitti saman niityn. Ties mitä kaikkea siitä on yli kulkenut. Lähistöllä on tehty karhuhavaintokin viime viikolla.

Vaikken itse oikein jaksanut mitään tänään, oli kuitenkin kiva nuuhkia syysilmaa ja katsella lemmikkien iloa. Salli pisti kuvissa esiin parhaimpia puoliansa. Se sellainen mielipuoli hymiö, jolla on kieli poskella näyttää aivan samalta, kuin Salli yllä olevassa kuvassa.

Kääpiömäyräkoira peltoaukealla. Siellä se jossain meni, missä näkyi heinät vanana pienten tassujen alle kaatuvan. Pennille pitää laittaa kaulaan kulkunen, niinkuin Ninnillä muumeissa.

Ehdin hyvin pohtimaan talliasioita tänään. Lueskelin netistä ohjeita hevosenlannan hävityksestä ja tallin koon vaatimuksista. Nuo tuommoset on tarkkoja juttuja nykyään. Pitää olla tosi monesta asiasta selvillä, ennen kuin voi hankkia talliin asukkeja. Koska kuitenkin haluaisin hankkia vaikka mitä lemmikkejä meille, mutta en tiedä juurikaan mistään mitään, hain opiskelemaan eläintenhoitajaksi. Sen mitä netistä olen asioita yrittänyt opiskella, olen todennut kaikenlaisia säädöksiä maatilan eläinten pitoon olevan niin paljon, että menen suosiolla ammattikouluun niitä opiskelemaan. Ensi kuussa on pääsykoe.

Mies pisti viestiä päivällä, jotta tarviiko toipilaalle tuua mittään. Jep! Olen syönyt kaikki suklaat ja kebab ois kiva. Ei tuonut. Käyn kohta itse hakemassa. Mukavaa alkanutta viikkoa teille ja kiitos kun kävit lukemassa. Pysykää terveinä. ❤