Raskausviikot 10+0 – 11+6

Ensimmäinen kolmannes alkaa olla voiton puolella. Maaginen raja. Epävarmuus on silti edelleen vahvasti läsnä. Toivon niskapoimu-ultran antavan tietoa, jolla voin itseäni rauhoittaa. Tietoa että kaikki on hyvin. Että kaikki tarvittavat palaset ovat kohdallaan ja oikein.

Raskausviikoilla 10+0 – 11+6 vointi on pysynyt tasaisen samanlaisena. Pahoinvointia on näillä viikoilla ollut enää yksittäisinä aaltoina, jatkuva etominen on väistynyt. Nälkä on usein, mutta mitään erityisiä mielitekoja ei ole. Makea on ehkä sellainen, jota ei tee mieli. Tuoree hedelmät ja salaatit maistuvat. Kahvia olen juonut suositusten mukaan 3dl päivässä, joka on minunlaiselleni kahvin suurkuluttajalle ollut iso muutos. Tankkaan päivittäisen kahviannokseni yleensä ensimmäisenä aamuisin. Onni että ollaan menossa kohti Joulua. Glögi on ollut ihan kiva kahvin korvaaja. Toivottavasti sekin ei tietämättämäni ole kiellettyjen listalla.

Alavatsalleni vaivihkaa ilmestynyt pieni kumpu on mielestäni jo kohtalaisen kokoinen kumpu. Äitiyshousut ja pidempi helmaiset paidat ovat vallanneet vaatekaapista etualan. Uusia mamma-legginssejä on postissa tulossa. Mietin pakkaisinko liian pienet vaatteet kokonaan pois kaapista raskauden ajaksi. Aiemmin olen antanut kaikkien vaatteiden olla paikoillaan, mutta jo entuudestaan täyteen ahdettu vaatekaappi ei oikein pysty nielemään hyllyilleen enää lisää vaatteita. Lisäksi pidän minimalismista. On kuin valkoinen höyhen sivelisi sieluani, kun vaatekaapissa on vain se mitä oikeasti tarvitsen. Kuvitelmissani, koska näinhän asia ei ole koskaan ollut. Vaatekaapissani on lähes käyttämättöminä ne kaikki 10 vuotta sitten tekemäni mahtavat kirppislöydöt ja alelaarin aarteet. Note to myself. Siivoa vaatekaappi asap ja elä kuin Marie Kondo.

Väsymys. Väsymys on tuntunut näinä kahtena viikkona ehkä enempi mentaalipuolen uupumuksena kuin fyysisenä. Palkkatyö jotenkin ottaa minua päähän ihan järkyttävästi. Niin järkyttävästi, että olen itkenyt asian vuoksi. Toisten tekemät työvuorolistat, työnantajan mahdollisuus käyttää minua työhön jouluisin, lasteni syntymäpäivinä ja niin etten voi harrastaa mitään, mikä tapahtuu tiettynä päivänä tiettyyn aikaan. Mm. nämä ovat aina häirinneet vuorotyössä minua, mutta nyt tämä totaalisen elämänhallinnan puutteen peikko on nostanut päätään kahta vahvempana. En halua enää myydä sieluani vuorotyölle, en halua olla poissa kotoa kun kuudeskin lapsi ojentelee kotona äitienpäiväkorttia aamulla toukokuun toisena sunnuntaina muutaman vuoden päästä, mutta äiti onkin töissä. Ei, minun sielu repeää jos näin vielä käy. Vielä minä unelmahommani jostain keksin. Elätän itseni niin, että voin nauttia elämästäni ja omasta perheestäni. Eihän tämä nyt voi olla mahdoton haave tai edes liikaa vaadittu.

Odottelen edelleen postin tuovan ajan NP-ultraan. Se tehdään sairaala Novassa Jyväskylässä ja aion integroida tälle 250km retkelle hieman shoppailua. Olen käynyt Normalissa viimeksi viime toukokuussa, silloinkin Tukholmassa. Kärkkäiseltä pitää hakea Dropsin lankoja myös, koska kämmekäs-tilaukset pitäisi saada tehtyä mielellään tämän talven aikana. Eniten niskapoimu-ultrareissun toivon kuitenkin antava tietoa että kaikki on hyvin. Että siellä pieni sydän lyö ja elämän alulle on mahdollisimman hyvät lähtökohdat. ❤

Kiitos kun luit. 🙂

Raskausviikko 9+0 – 9+6

Väsymys ja tunteiden ailahtelu. Itkuisuus ja hetken päästä suuri onni, sitä on ollut tämä raskausviikko. Työelämä tuntuu erityisen uuvuttavalta ja tuntuu etten palaudu työvuoroista. Vaikka olen 50% työajalla (opiskelun vuoksi, jonka vast ikään keskeytin), on minulle silti räätälöity 36h työviikkoja, osa on 12-24h viikkoja ja työvuorot ovat 12h kerrallaan. Olen ollut uupunut työhöni jo ennen raskautta ja alanvaihto on yksi päällimmäisiä ajatuksia asian ratkaisemiseksi. Väsymys ja tunteiden ailahtelu vaikuttavat kulkevan käsi kädessä. Odotan aivan turhaan hankkimaani viiden viikon opintovapaani alkua vesi kielellä. Se alkaa reilun kahden viikon päästä.

Tällä viikolla oli pari hankalaa yötä, kun vatsaa / kohdunseutua särki muutaman tunnin valtavasti. Särky meni itsellään ohi. Oletan kivun liittyneen aivan luonnolliseen ja asiaan kuuluvaan kohdun kasvamisesta aiheutuneeseen ns. venytyskipuun.

Edellisessä raskaudessa (2018) minua piinasi raskauden ensimmäiset viikot (noin rv 5-12) tuhruvuoto, eikä se ole minua säätellyt tälläkään kertaa. Olen sydän syrjälläni jokaisella wc-reissulla kun sitä huomaan. Viimeksi ei ollut mitään hätää, ei varmaankaan nytkään. Muistaakseni edellisessä raskaudessa syyksi paljastui kohdussa oleva hematooma (verenpurkauma kudoksessa / mustelma) ja se vain tihutteli hiljalleen pois.

Pahoinvointia on edelleen melko paljon. Se pahenee iltoja kohti ja pitää samalla olotilani varmempana äsken mainitsemani tuhruttelun kanssa. Tiheät välipalat ja melko kevyet ateriat toimivat pahoinvoinnin välttelyssä / pahoinvoinnin voimakkuuden minimoinnissa parhaiten. Söin yhtenä päivänä innokkaasti tyyliin kaksin käsin pizzaa, kun välipalat olivat unohtuneet ja se kostautui liian täytenä mahana ja aivan hirveänä pahoinvointina. Sama toistui toisenakin päivänä, kun töissä ateriaväli lipsahti liian pitkäksi ja söin huoltsikan lounaspöydästä liian paljon. Nälkä tuntui olevan molemmilla kerroilla niin valtava, että tuli lapottua ruokaa suuhun oikein urakalla. Virhe.

Alavatsan seutu alkaa hiljalleen nousemaan pieneksi kummuksi. Oikein mitkään tähän asti käyttämäni housut eivät tunnu enää kovin hyvältä jalassa. Vatsakummun alku on tälläkin viikolla illalla isompi kuin aamulla ja joudun useina päivinä vaihtamaan jossain vaiheessa päivää isompiin housuihin, koska aamulla päälle pukemani alkavat ikävästi puristamaan.

Tilasin netistä kivat aitiyshousut ja -paidan niin sanoittuihin parempiin menoihin. Ennakoin tulevan talven ahdistusta, kun mikään ei mahdu päälle ja ei ole mitään päälle laitettavaa, jos jotain siistimpää pitäisi päälle saada. Kotona ei ole niin justiinsa. Virttyneet verkkarit menee, vaikka kyllä hieman tekisi mieli hemmotella itseäni myös rennommilla odotusvaatteilla. Onhan tässä aikaa vielä toukokuun loppuun asti.

Monessa lähteessä lukee, että odottavan äidin ei kuulu olla stressaantunut ja pitää levätä hieman tavallista enemmän. Tuntuu että minun elämäni ei anna mahdollisuutta kumpaankaan. Itsestäni se taitaa kiinni olla, tavastani ajatella ja suhtautua asioihin ja ottaantua kaikkeen, jonka voisin siirtää tuonnemaksikin.

Valmistimme leivinuunissa kasslerpaistista nyhtöpossua huomiseksi pyhäinpäiväksi. Tai no, minulla on 12h työvuoro tiedossa, mutta ehkä otan nyhtöpossua ja perunamuusia evääksi.

Ihanaa Pyhäinpäiväviikonloppua ja kiitos kun luit. ❤