Raskausviikko 25 alkoi tällä viikolla. Uusi rv alkaa aina keskiviikkona. Tavallaan viikoissani on siis kaksi maanantaita. Kalenteriviikko kun siis alkaa maanantaista ja uusi raskausviikko keskiviikosta. Syystä tai toisesta TikTok on oppinut näyttämään minulle fypissäni reippaanlaisesti joko raskausvideoita tai newborn videoita. Osa TikTokin newborn videoista kertoo keskosten selviytymisestä ja olen ymmärtänyt, että jos vauva päättäisi syystä tai toisesta tulla maillaan just nyt, olisi hänellä muutaman prosentin mahdollisuus selvitä elossa pitkän ja raskaan tehohoidon avulla. Toivon vauvani viettävän alkunsa kohtuni lämmössä täysiaikaisuuteen asti.
Närästys on löytänyt perille. Se korventaa öisin. Leivottiin tällä viikolla laskiaispullia ja ne jos mitkä nosti poltetta ruokatorvessa potenssiin sata. Mutta oli ne kyllä hyviäkin. Närästys vaivaa öisin ja häviää, kun nousen pystyyn. Tätä kirjoittaessani on sunnuntai, eikä apteekki meidän kylällä ole auki. Lienee järkevintä lopettaa pullien syönti.
Vauva potkii ja liikkuu todella kovasti. Viime yönä taisi närästyksen lisäksi tuntua ensimmäinen hikkakin. Pyytelin puolisolta aamulla anteeksi levotonta yötäni ja muistuttelin tulevasta, että neljän kuukauden päästä levottomissa öissä mukana on myös vauvan ääni. Ettei tämä oikeastaan ole vielä mitään.
Neljävuotiaamme aloitti kuluneella viikolla kahden kuukauden tauon jälkeen osa-aikaisen päivähoidon. Oli siellä yhden päivän ja heräsi seuraavana aamuna todella flunssaisena. Pari yötä meni kuumeessakin. Muihin perheenjäseniin tämä kulkutauti ei tarttunut. Minulla oli taas sooloviikko puolison ollessa reissutöissä ja olihan tuo piirun haastavampaa kipeän lapsen kanssa, mutta niin vaan siitäkin selvittiin.
Ensi viikolla vietetään ystävänpäivää. Mikäli neljävuotias on terveenä ja hoitokunnossa, olen järjestänyt ystävänpäiväksi hänelle hoitopäivän ja samalla puolisolle ja itselleni 6 peräkkäistä tuntia omaa aikaa. Jää vielä nähtäväksi vietetäänkö se yhdessä vai täydessä hiljaisuudessa touhuessamme omiamme.
Kiitos taas kun kävit lukemassa. ❤
Tässä tämän viikon arkivlogeja YouTube kanavaltani visuaalisen kerronnan ystäville.
Okei, hei! Tänään raskauskalenteri näyttää rv 23+0, vuosikalenteri 1.2. ja kello 02.30. Keho kertoi minulle 01.00 jälkeen, että nyt riittää makoilu. Bebe on potkutellut vilkkaasti pitkin onnettoman lyhyttä yöuntani ja sopivaa asentoa ei tuntunut löytyvän millään. Pettymykseni oli kohtuullisen iso, kun lopulta hapuilin pimeältä yöpöydältä kännykän kouraani ja kello puhelimen näytöllä ei ollut vielä kolmeakaan. Nousin silti ylös. Mikä loistava hetki kirjoittaa blogiin ja päivittää Ig, eikös.
Edelliset pari viikkoa ovat hujahtaneet kuin huomaamatta. Ainakin nyt tuntuu siltä, kun mietin kuluneita viikkoja taaksepäin. Kotiarki on ollut ääriään myöten täynnä tuiki-tavallisia kotitöitä ja vaikka viikot ovat menneet nopeasti jälkeen päin ajatellen, yksittäiset päivät ovat silti tuntuneet siltä, kuin ne eivät loppuisi koskaan ja etten selviä niistä. Mut selvisin.
Verenpaineeni on ollut 95/50 tasolla ja kaikenlainen kumartelu ja yhtä lailla pitkään jalkeilla olo pyörryttää. Hengästyn edelleen myös tosi helposti. Tämä kaikki tuntuu vähän kuin suossa tarpoen yrittäisiä arkea pyörittää. Epäsäännölliseen tahtiin kaverinani on myös harkkasupistuksia, niitä tulee sekä levossa että liikkuessa. Toisinaan liikkuessa on myös pysäyttäviä repäisykipuja. En tiedä tarkalleen repäisykipujen fysiologiaa, mutta oma veikkaukseni on, että ne liittyvät vatsalihasten erkaantumiseen / venymiseen. Inhottavia, mutta vaarattomia.
Hyvänä uutisena minulla on kertoa, että saan vihdoin viimein järjestettyä nelivuotiaalle päivähoidon pari kertaa viikossa. Aion kirjoittaa joskus toiste enempi siitä, miten 12- tai 24-tunnin vuoroissa vuorotyötä tekevän ( esim. ensihoitaja) vanhemman asema on erilainen kuin 8h päivätyötä tekevän. Tässä on mun mielestä törkeä epäkohta, jolla saadaan helposti ruuhkavuosia elävä vuorotyötä tekevä vanhempi uuvutettua, koska ei välttämättä ole mitään mahdollisuutta palautua työstä, eikä ole sijaa kyllä kansanterveyttä edistävälle liikunnallekaan. Painahan tykkää, jos tiedät mitä tarkoitan!
Joka tapauksessa tuntuu aivan ihanalta, että tässä raskauden toiselta kolmannekselta eteenpäin saan mahdollisuuden harrastaa liikuntaa säännöllisesti omaan, enkä nelivuotiaan tahtiin, ihan vain siksi, että pääsen vihdoinkin eroon vuorotyöni lapselle määrittelemästä vuorohoitopaikasta, johon lapsella ei ole oikeutta mennä, jos molemmat vanhemmat eivät ole työvuorossa. Nimerkillä: marraskuusta asti kotona nelivuotiaan lapsen kanssa, koska lasta ei saanut viedä hoitoon. Ja siis joka toinen viikko aivan yksin, koska mies on reissutöissä. Olen vasta viime viikolla saanut varmistettua, ettei minun tarvitse palata vuorotyöhöni enää (loppuun palamisen vuoksi..) ennen äitiyslomani alkua ja pystyin vaihtamaan nelivuotiaan hoitopaikan tavalliseksi päivähoitopaikaksi, jonne voin lapsen viedä, vaikka makaisin kotona. Ja yrittää samalla vihdoin viimein oikeasti – levätä, liikkua ja palautua.
Mua ärsyttää ihan järjettömästi sekin, miten työntekijän loppuunpalaminen sysätään työntekijän heikkoudeksi, vaikka meitä on jukolauta suomessa tuhansia, jotka yrittää jaksamisensa äärirajoilla vastata työelämän tarpeisiin. Työstä palautumisesta on tehty tutkimuksia ja ne tukee sitä, että suunnitellut 60 tuntiset työviikot eivät edistä työssäjaksamista, vaikka kvtes esimerkiksi antaa myöten tällaisen ”normaalin työajan” suunnittelulle. Ihan hirveätä paskaa.
Työssäuupuminen näkyy mm. sairauslomina ja irtisanoutumisina. Työyhteisön omassa kulttuurissa työntekijän poissaolo uupumuksen vuoksi nähdään helposti heikkoutena ja irtisanoutuminen joko rohkeutena tai luovuttamisena. Samalla uupumus on suomalaisten uusi kansantauti. Eikä se minun mielestä kyllä parane sysäämällä ongelma yksilöille itselleen. Itseäni olisi auttanut ihan sikana, että vuorohoidossa oleva lapseni olisi voinut jonain arkivapaapäivänä mennä päivällä muutamaksi tunniksi hoitoon, kun itselläni oli alla 60h työviikko ja mitään verkostoja ei ollut olemassakaan, jos mieskin sattui olemaan työviikolla 600km päässä Lapissa. Että vois ees lenkillä käydä. Tai vaikka hammaslääkärissä. Tai vaan nukkua!
Noh, omaan raskausnapaan takaisin. Edellinen neuvolakäyntini oli viime viikolla rv 22+jotain. Se oli ns. ”kelaneuvola”, jossa minulle annettiin raskaustodistus, jonka turvin voin hakea kelan etuuksia, kuten rahoitusta kotona oloon, äitiyspakkauksen tai vastaavan korvauksen (otan äp) ja tulevan lapsen tulevat lapsilisät 17:ta vuodeksi.
Tässä oli tämmöinen suht pikainen aamuyön aivotoiminnalla kasaan kirjoitettu kirjoitus vahvasti tilanteesen liittyvien kuvien kanssa. Ihanaa alkavaa helmikuuta, toivottavasti saadaan super monta aurinkoista päivää ja kiitos taas kun luit.
heidimariah Blogi 