Ensimmäinen neuvola_.

Jännitin ja samalla pelkäsin ensimmäistä neuvolaa. Olen aiemminkin ollut samassa tilanteessa. Olen innokkaana odotuksia täynnä mennyt ensimmäiseen neuvolaan ja siellä onkin todettu keskeytynyt keskenmeno. Se tuntui pahalta ja pelkäsin saman toistuvan. Olen myös viidesti nähnyt kaiken olevan hyvin ja se antoi toiveikkuutta.

– Kyllä täällä papu on kotona, sanoi terkkari. Huokaisin helpottuneena ja tuijotin ultrakoneen näyttöruutua. – Periferian neuvoloissa saa hyvää palvelua, mietin. Terveydenhoitajat ultraavat odottavia äitejä, ei tässä mitään tohtorisihmisiä tarvita. Pidän tästä toimintamallista, unohdetaan joutavat nokkimisjärjestykset ja annetaan ihmisten hallita työtehtäviä laajasti. Edellisellä asuinpaikkakunnalla isommassa kaupungissa ultrakoneisiin koskivat vain lääkärit, eikä tähän ollut mahdollisuutta kuin lääkärineuvolan yhteydessä.

Ultrakoneen monitorilla näkyi tummempaa taustaa vasten herneen kokoinen pallero, jonka toisessa sivussa värisi ilmeisesti mikroskooppisen pieni sydän. Tuijotin ihmettä silmiäni räpäyttämättä. Terkkari laittoi rukseja palleron alkuun ja loppuun kieli keskellä suuta ja antoi koneen laskea mittojen perusteella ihmisen alulle iän. Koneen mukaan ikää olisi noin viikon vähemmän kuin kuukautisten mukaan. – Ne on nämä ihmiskädet, osasinkohan minä laittaa ruksit ihan millilleen.. terkkari pohti. Heilautin huolettomasti kättä ilmassa ja sanoin ettei se ole niin justiinsa. Ei ne minun kuukautiskierrotkaan ihan päivälleen saman mittaisia ole olleet, ovulaatiohan on voinut olla muutaman päivän ennen tai jälkeen oletetun tilastoihin perustuvan laskennallisen päivän jälkeen. Ihmisen alku näyttää olevan juuri siellä missä kuuluukin ja hänen sydän lyö. Loput tarkentuu aikanaan. Terkkari on samaa mieltä. Olin aidosti helpottunut ettei ainakaan keskenmenoa löytynyt. Mahdolliset mittavirheet ei tuntuneet suurelta tappiolta tässä vaiheessa odotusta.

Ultrauskone surisee ja tulostaa minulle kuvan kotiin vietäväksi kohdun kyytiläisestä. Työnimi olkoon terkkarin mainitsema Papu. Kotona ultrakuvaa katsoessani ei ne ruksit ihan päästä päähän taida olla. Varmastikin raskausviikot ovat aivan kohdallaan loppujen lopuksi. Uskon niin. Ripustin ultrakuvan jääkaapin oveen. Viime viikolla nelivuotias kieltäytyi ehdottomasti alkamasta isosiskoksi. Tällä viikolla kuvan nähtyään, hän on ylpeä isosisko vauvalle, joka kasvaa mahassa ja on kuvassa. Jääkaapin eteen raahatan jaloille jatkoa ja kuvaa katsotaan usein. Tykkään.

Neuvolassa keskusteltiin myös ruokavaliosta, niin kuin asiaan kuuluu. Kävi ilmi, että käytän liian vähän maitotuotteita ja mama-monivitamiinini ei sisällä D-vitamiinia. Apteekkiin mars! Kalsium vajeen taidan silti korjata mielummin vähärasvaisilla maitotuotteilla ja / tai esim kaurajuomalla, jossa on sama 120mg kalsiumia / 100ml, kuin maidossakin. Raskaus saattoi pelastaa minut vaanivalta osteoporoosilta, enhän minä ikinä olisi osannut miettiä koko asiaa, ennen kuin luusto on kuin reikäjuustoa n. 20v kuluttua. Ilmeisesti haluni häipyä hoitoalalta ei poista ymmärrystäni ravinnon vaikutuksista terveyteen.

Viimeisenä sain neuvolareissulla käteen neuvolakortin johon oli kauniilla kaunokirjoituksella kirjoitettu mm. sotu, nimeni, verenpaine, pituus ja paino ja aiemmat synnytykset ja keskenmenot. Sain myös ajanvarauskortin johon oli ohjelmoitu veri- ja pissanäytetutkimukset, ohje varata aika ja käydä sokerirasituskokeessa, ajankohta milloin suurin piirtein on niskapoimu-ultra ja seuraava neuvola-aika Joulukuulle. Kaikki aikataulutukset tuntuu tapahtuvan niin jouhevasti, että odotuksen täytyy sujua kuin tanssi. Systeemi vie, minä valssaan mukana.

Pahoinvointi on noussut edellisistä viikoista potenssiin kymmenen. Se on voimakkaampaa ja ilmaantuu erittäin tiuhaan. Oksentaa ei ole tarvinnut, mutta usein saan välipaloja syödä. Niiden jälkeen on hetken parempi olo. Riisi-maissikakut lehtisalaatilla, kalkkunaleikkeellä, juustolla, kurkulla ja paprikalla ovat olleet tämän viikon suosikkini. Innolla olen myöskin istunut 4 vuotiaan tyttöni vieressä ruokailemassa lounasta klo 9.30 aamulla. Meille kummallekaan ei tällä hetkellä sovi olla nälkäinen.

Ravinnon energiamääriä itsessään ei ole tarve lisätä, joten onkin hyvä, että hyötysuhteeltaan aivan mahtavat marjat, hedelmät ja kasvikset ovat sallittujen reilusti syötävien ruoka-aineiden listalla. Tuore ja raikas minulle nimittäin nyt maistuu. Kuivatut hedelmät ovat maistuneet myös. Viimeisimmäksi löysin kaupasta kuivattua ananasta ilman lisättyä sokeria, voi mitä herkkua. Vaikka maistui Fazerin sininenkin kyllä hyvältä.

Tässä linkki luotettavan virallisen tiedon lähteestä raskaana olevien ja imettävien äitien ruokavalioon: https://www.ruokavirasto.fi/elintarvikkeet/terveytta-edistava-ruokavalio/ravitsemus–ja-ruokasuositukset/raskaana-olevat-ja-imettavat/

Tässä myös odottaville vegaaneille ravitsemusvinkkejä: https://thl.fi/fi/web/elintavat-ja-ravitsemus/ravitsemus/ravitsemussuositukset/raskaus-ja-imetysaika