8K lenkiltä kahden viikon sairaslomalle

Urheiluvamma

Mitään juoksuohjelmaa en noudata tällä hetkellä ja fiilispohjalta lähdin toissa päivänä pk2/vk lenkille. Otsalamppu otsalle ja menoksi vain. Alkuun tein 10 min lämppärin (reipasta kävelyä)  ja sitten 4 x 10min juoksua pk2/vk sykkeillä, kahden minuutin palautuksilla. Loppuun 10min loppuverkka (kävellen). 

Juoksu tuntui hyvältä ja kulki ihan kivasti. Illan pimeys ja lähistön susihavainnotkaan eivät pelottaneet. Spotikka soi kuulokkeissa ja hengitys höyrysi otsalampun valokiilassa. Luin jostain, että edellisen kerran susi on hyökännyt ihmistä kohti joskus 1800-luvun lopulla. Sekin taisi olla vesikauhuinen / sairas yksilö. Oli miten oli, en usko että otsalamppu otsalla juokseva hengästynyt aikuinen ihmisjuoksija on suden menussa ihan ykkössijalla. 

379E777A-BCBE-4806-95C0-E803AAEB8A69Jossain puolessa välissä juoksutreeniä huomasin, että juoksuaskel tuli alas lätäkön kaltevalle reunalle. En tuntenut minkäälaista kipua silloin ja nilkka taittui ihan todella vähän, en seonnut edes askeleissa / juoksurytmistä. Kotona otin kengät pois jalasta ja hetken päästä huomasin, että vasen jalkapohja / ulkosyrjä jalkaterästä tuntuu omituiselta. Ajattelin, että siinä on jokin lihasjumi, kun edellisestä pitkästä juoksulenkistä on kuitenkin jo aikaa. 

Seuraavana aamuna kävin taaperon kanssa köpöttelemässä taaperon vauhtia tunnin lenkin pitkin maalaismaisemaa. Kilometrejä tuli vajaa kolme. Vasen jalkaterä oli entistä kipeämpi, mutta ajattelin edelleen, että ei tässä mitään. Liike varmasti auttaa jne. 

B73D5865-844B-44BD-9749-D4E80F7662CFIllasta kävin tietysti vielä koiraa vartin hölkyyttämässä. Siinä vaiheessa kipu alkoi olla sitä luokkaa, että päädyin tutkimaan jalkaa illalla (kun ehdin pysähtyä 😀 ) lähemmin. 

tempImageCb4DRrSukan alta paljastui turvotusta ja punoitusta jalkaterän ulkosyrjän alueella. Päätin mennä seuraavana aamuna päivystykseen. Kaikki liike sekä painon varaaminen jalalle aiheutti melkoista kipua. 

Jalka kuvattiin seuraavana päivänä (eli tänään) ja diagnoosiksi tuli jalkaterän / nilkan alueen revähdys / nivelsidevamma. Kaksi viikkoa sairauslomaa ja kyynersauvat. Lääkärin kanssa ollaan optimistisia, että kahden viikon päästä voisin palata töihin, mutta juoksemaan ei ole asiaa ainakaan kuukauteen. Ja töitäkin ajattelin silti tehdä ensiviikolla yhden teams-koulutuksen verran. Noh, nyt on ainakin aikaa askarrella. 

Harmittaahan nämä, kun justiinsa pääsin hyvään alkuun treenamisessa. Kymmenen vuotta sitten venäytin oikean nilkan ja sen tiedostin erittäin hyvin. Astuin silloin kiven päälle ja näin koko lenkkarin pohjan kun nilkka taittui sivulle. Kesti vuoden, ennen kuin pystyin seuraavan kerran juoksemaan. Toivotaan, että nyt pääsen vähän vähemmällä. 

 

Työeväät

 

Eväät, viikonloppu, vuorotyö, juoksua tukeva ruokavalio

Olen kunnostautunut askartelujen lomassa kiinnittämään huomiota syömisiini. Hyvä näin ennen Joulua vähän kurittaa itseään, niin voi sitten Jouluna paremmalla omalla tunnolla tyhjennellä konvehtirasioita. 😀

Olin ruokavaliostani aika tarkka toukokuun alusta elokuun loppuun, sitten se vähän jäi, kun tuli muutto ja mukamas kiire ja kaikkea ja sain sen varttimaratoninkin juostua alta pois. Kyse on todellisuudessa kuitenkin omasta asenteestani / viitsimisestä. Ja ihan puhtaasti jaksamisesta. Toki ruokapäiväkirjat vie aikaa ja energiaa, mutta samalla saattaa tulla hankkineeksi itselleen lisää energiaa hyvillä valinnoilla. Multa loppui moti ihan täysin alkusyksystä näihin, kun tuntui että arkielämä jyrää minusta yli. Kyllä sitä joskus voi vähän höllätä, eikä kaikkea tartte laskea mitä suuhunsa laittaa, mutta tämmöinen nyt tekemäni n. 2kk totaalibreak ei kyllä ole hyvä tämäkään. Oloni on väsynyt ja vetämätön verrattuna viime kesään. Paino ei onneksi ole noussut kiloa enempää.

img_4124

Olen koko tulevan viikonlopun töissä (2 x 12h aamusta-iltaan työvuorot). Siitä tuli mieleen kertoa lyhyesti, minkälaista on ensihoitajan syömähommat. Mun kokemuksella syön töissä helposti epäterveellisesti, jos en ota omia eväitä mukaan. Toisinaan syön epäterveellisesti vaikka eväät onkin mukana, koska joskus vaan en pääsekään syömään omia eväitä. Tämä on ensihoitotyön haasteita, kun keikat ei noudata lounastaukoja (ja välillä ruoat jää lautaselle kesken kaiken, kun ei ole mitään lakisääteisiä ruokataukoja, vaan ollaan myös tauolla käytettävissä tehtäville) ja periferiasta on välillä pitkät kuljetusmatkat (=eväät aseman jääkaapissa saattaa olla 150km päässä, tai kauempanakin) – tulee sitten helposti syötyä huoltsikkaruokia. Ja. Siinä vaiheessa kun sinne huoltsikkaruokailuun pääsee, on yleensä lounasajasta jo tovi aikaa ja nälkä sitä luokkaa, että voisi syödä elefantin. Sitten tulee helposti tehtyä huonoja valintoja. Sekin auttaa, kun tietää että asemalla odottaa omat eväät, että tankkaa vaan vaikka hedelmällä, puolen litran kahvilla tms ja siirtää nälkäänsä hieman (hedelmät on helppo ottaa autoonkin mukaan). Et kyl kandee tehä omat eväät mukaan, vaikka ne oiskin sadan kilsan päässä asemalla. Tulee halvemmaksikin. 

Yövuorossa mulle kävi viimeksi näin. Oli yhteisiä pullia tuotu yhteiseen pöytään ja päätin vuoron alussa, että en ota. Puoli kaksitoista yöllä kuitenkin katuen hiivin hiljaa käytävällä hakemaan keittiöstä pullan. Mulla ei ollut mitään evästä mukana. Selfie muistona siitä. 

img_4059

Tietystikkään en pääse helpolla eväiden teossa, kun meillä ei vieläkään ole sähköliesi- eikä uuni käytössä. Puita siis puuhellaan ja levyt punaiseksi. Keitin reilusti riisiä, paistoin 700g naturelleja kanafileitä, tein tuoresalaatin, paistoin munia ja keitin munia. Sattui olemaan parasta ennen päivä just tänään, niin tein valmiiksi koko kotelollisen. Munia voin syödä salaatissa ja leivänpäällä tai vaikka pelkiltään (mies voi syödä kotona osan, en syö kuitenkaan ihan 10 kananmunaa parissa työvuorossa). Kauppareissulla ostin lisäksi töihin vietäväksi hedelmiä ja rahkaa. Ja leipää. Voitelen aamulla muutamat palaset mukaan. Lämpimän ruoan laitoin valmiiksi rasiaan x 2, sekä salaatin omaan rasiaan. Hommahan on siitä haastava kaikkinensa, että tarvitsen töissä kaiken iltapalaan asti. Kahtena päivänä peräkkäin! Aamupuuron syön kotona, mutta siitä eteen päin, jos haluan olla omissa eväissä, saan kantaa aika kasan ruokaa mukaan töihin. Eli lounas, välipala, päivällinen, välipala ja iltapala.  

Tässä tulee nyt varmastikin kaikkein aikojen kauneimmat blogi kuvat, mutta on minun jotenkin teksti kuvitettava. 😀

Loppukevennyksenä ruoanlaittoa eiliseltä. Kyllästyin paistettuun ja keitettyyn ruokaan vallitsevissa olosuhteissa keskellä keittiöremonttia. Halusin siis uuniruokaa. Onnistuu se ilman sähköuuniakin. No promblem. Pitää lämmittää leivari. Uunikasvikset valmistuivat aikanaan, valmistus sisälsi 3h savutuuletuksen, koska leivari möksähti kesken kaiken. 😀 Tänään oli taas ihan kiva palata paistetun ja keitetyn ruoan pariin. 

tempImagen0smg0

Olen tämän viikon seurannut tiistaista alkaen yazio sovelluken avulla syömisiäni. Olen syönyt aivan liian vähän! Suosittelen Yazio äpsiä käsi sydämellä. Ilokseni muutama kaverikin käyttää samaa sovellusta ja hekin ovat tykänneet siitä. Sovellus itsessään ohjaa syömään oikein, koska ei sinne halua merkkailla mitään berliininmunkkeja ja jatkuvasti tehdä kaloriylityksiä. Kaverit kertoivat myös, että heille tuli yllätyksenä kuinka paljon he ovat syöneet liikaa proteiinia. Sovellus siis laskee rasvat, hiilarit ja proteiinit. Proteiinia ei ole hyvä syödä liikaa, koska se muuttuu lopulta rasvaksi, jos sitä on ravinnossa liikaa ja kuormittaa myös munuaisia.

29818ED3-E588-4135-97E7-D4218D6A49CE

Eilen kävin kokeilemassa pitkästä aikaa juoksemistakin. Tuntui kivalta ja jäi mukava juoksunälkä pidempää lenkkiä ajatellen. Näillä puheilla toivottelen oikein mukavaa Halloween viikonloppua ja muistakaa kääntää kellot sunnuntaina.