Työeväät

 

Eväät, viikonloppu, vuorotyö, juoksua tukeva ruokavalio

Olen kunnostautunut askartelujen lomassa kiinnittämään huomiota syömisiini. Hyvä näin ennen Joulua vähän kurittaa itseään, niin voi sitten Jouluna paremmalla omalla tunnolla tyhjennellä konvehtirasioita. 😀

Olin ruokavaliostani aika tarkka toukokuun alusta elokuun loppuun, sitten se vähän jäi, kun tuli muutto ja mukamas kiire ja kaikkea ja sain sen varttimaratoninkin juostua alta pois. Kyse on todellisuudessa kuitenkin omasta asenteestani / viitsimisestä. Ja ihan puhtaasti jaksamisesta. Toki ruokapäiväkirjat vie aikaa ja energiaa, mutta samalla saattaa tulla hankkineeksi itselleen lisää energiaa hyvillä valinnoilla. Multa loppui moti ihan täysin alkusyksystä näihin, kun tuntui että arkielämä jyrää minusta yli. Kyllä sitä joskus voi vähän höllätä, eikä kaikkea tartte laskea mitä suuhunsa laittaa, mutta tämmöinen nyt tekemäni n. 2kk totaalibreak ei kyllä ole hyvä tämäkään. Oloni on väsynyt ja vetämätön verrattuna viime kesään. Paino ei onneksi ole noussut kiloa enempää.

img_4124

Olen koko tulevan viikonlopun töissä (2 x 12h aamusta-iltaan työvuorot). Siitä tuli mieleen kertoa lyhyesti, minkälaista on ensihoitajan syömähommat. Mun kokemuksella syön töissä helposti epäterveellisesti, jos en ota omia eväitä mukaan. Toisinaan syön epäterveellisesti vaikka eväät onkin mukana, koska joskus vaan en pääsekään syömään omia eväitä. Tämä on ensihoitotyön haasteita, kun keikat ei noudata lounastaukoja (ja välillä ruoat jää lautaselle kesken kaiken, kun ei ole mitään lakisääteisiä ruokataukoja, vaan ollaan myös tauolla käytettävissä tehtäville) ja periferiasta on välillä pitkät kuljetusmatkat (=eväät aseman jääkaapissa saattaa olla 150km päässä, tai kauempanakin) – tulee sitten helposti syötyä huoltsikkaruokia. Ja. Siinä vaiheessa kun sinne huoltsikkaruokailuun pääsee, on yleensä lounasajasta jo tovi aikaa ja nälkä sitä luokkaa, että voisi syödä elefantin. Sitten tulee helposti tehtyä huonoja valintoja. Sekin auttaa, kun tietää että asemalla odottaa omat eväät, että tankkaa vaan vaikka hedelmällä, puolen litran kahvilla tms ja siirtää nälkäänsä hieman (hedelmät on helppo ottaa autoonkin mukaan). Et kyl kandee tehä omat eväät mukaan, vaikka ne oiskin sadan kilsan päässä asemalla. Tulee halvemmaksikin. 

Yövuorossa mulle kävi viimeksi näin. Oli yhteisiä pullia tuotu yhteiseen pöytään ja päätin vuoron alussa, että en ota. Puoli kaksitoista yöllä kuitenkin katuen hiivin hiljaa käytävällä hakemaan keittiöstä pullan. Mulla ei ollut mitään evästä mukana. Selfie muistona siitä. 

img_4059

Tietystikkään en pääse helpolla eväiden teossa, kun meillä ei vieläkään ole sähköliesi- eikä uuni käytössä. Puita siis puuhellaan ja levyt punaiseksi. Keitin reilusti riisiä, paistoin 700g naturelleja kanafileitä, tein tuoresalaatin, paistoin munia ja keitin munia. Sattui olemaan parasta ennen päivä just tänään, niin tein valmiiksi koko kotelollisen. Munia voin syödä salaatissa ja leivänpäällä tai vaikka pelkiltään (mies voi syödä kotona osan, en syö kuitenkaan ihan 10 kananmunaa parissa työvuorossa). Kauppareissulla ostin lisäksi töihin vietäväksi hedelmiä ja rahkaa. Ja leipää. Voitelen aamulla muutamat palaset mukaan. Lämpimän ruoan laitoin valmiiksi rasiaan x 2, sekä salaatin omaan rasiaan. Hommahan on siitä haastava kaikkinensa, että tarvitsen töissä kaiken iltapalaan asti. Kahtena päivänä peräkkäin! Aamupuuron syön kotona, mutta siitä eteen päin, jos haluan olla omissa eväissä, saan kantaa aika kasan ruokaa mukaan töihin. Eli lounas, välipala, päivällinen, välipala ja iltapala.  

Tässä tulee nyt varmastikin kaikkein aikojen kauneimmat blogi kuvat, mutta on minun jotenkin teksti kuvitettava. 😀

Loppukevennyksenä ruoanlaittoa eiliseltä. Kyllästyin paistettuun ja keitettyyn ruokaan vallitsevissa olosuhteissa keskellä keittiöremonttia. Halusin siis uuniruokaa. Onnistuu se ilman sähköuuniakin. No promblem. Pitää lämmittää leivari. Uunikasvikset valmistuivat aikanaan, valmistus sisälsi 3h savutuuletuksen, koska leivari möksähti kesken kaiken. 😀 Tänään oli taas ihan kiva palata paistetun ja keitetyn ruoan pariin. 

tempImagen0smg0

Olen tämän viikon seurannut tiistaista alkaen yazio sovelluken avulla syömisiäni. Olen syönyt aivan liian vähän! Suosittelen Yazio äpsiä käsi sydämellä. Ilokseni muutama kaverikin käyttää samaa sovellusta ja hekin ovat tykänneet siitä. Sovellus itsessään ohjaa syömään oikein, koska ei sinne halua merkkailla mitään berliininmunkkeja ja jatkuvasti tehdä kaloriylityksiä. Kaverit kertoivat myös, että heille tuli yllätyksenä kuinka paljon he ovat syöneet liikaa proteiinia. Sovellus siis laskee rasvat, hiilarit ja proteiinit. Proteiinia ei ole hyvä syödä liikaa, koska se muuttuu lopulta rasvaksi, jos sitä on ravinnossa liikaa ja kuormittaa myös munuaisia.

29818ED3-E588-4135-97E7-D4218D6A49CE

Eilen kävin kokeilemassa pitkästä aikaa juoksemistakin. Tuntui kivalta ja jäi mukava juoksunälkä pidempää lenkkiä ajatellen. Näillä puheilla toivottelen oikein mukavaa Halloween viikonloppua ja muistakaa kääntää kellot sunnuntaina. 

17K.

”Sunnuntaille 120-180min peruskestävyys treeni kävellen / niin rauhallista juoksua kuin mahdollista”. Jeeeee!!! Halkesin henkisestä ilosta, kun luin valmentajan ohjeen sunnuntain juoksutreeniini. Nyt on oikeesti pitkä lenkki. Pisin ikinä!

Tottahan se oli. Pisin ikinä. Mulle. Tiesin kuitenkin kuntoni olevan sellainen, että vähintään kympin lenkkeilen tuossa ajassa heittämällä. Olin aivan liekeissä. En nimittäin ollut koskaan ennen lenkkellyt edes kävellen tuota 10km matkaa. Tästä tulee etäisyyksien personal best vaikka kontaten.

Pitkistä edeltävä aamiainen.

Tuskailin ennen lähtöä nesteytyksen kanssa. Parin viileämmän päivän jälkeen elohopea oli kivunnut taas hellelukemiin. +25. Eikä mulla ole juomaliivejä vieläkään. Päädyin ottamaan puolen litran kerran käytetyn pantti lähdevesipullon kraanavedellä täytettynä käteeni. Sit menoks. Mitään energiaboostejakaan ei ollut ottaa mukaan, enkä lähtenyt kaupasta erikseen hakemaankaan. Note itselle: muista hankkia muutama boosti kaappiin.

Ajattelin kävellä alkulämpöiset aivan rauhassa. Noin 20 minuutin kävelyn jälkeen pyöräytin kevyeen juoksuun hyvillä mielin. Hetken päästä vilkaisin sykettä kellosta. – Mitä helv… Mitä tää nyt on!? Vaihdoin takaisin kävelyyn. Sykkeet oli keltaisella (vk alue). Kävelin hetken, palauttelin sykkeet siniselle (pk 1) ja ihmettelin tilannetta. Kokeilin kohta uudelleen juosta ja sama juttu. Sykkeet karkasi samantien. – Ei voi olla totta, manasin. Painoin etu- ja keskisormen kaulavaltimolle. – Ei musta tunnu yhtään siltä, että pumppu hakkaisi 150bpm! ..eikä se hakannutkaan. Syke oli ihan passeli 110-120 luokkaa. Kiristin kellon remmiä ja sykkeet hieman korjaantuivat. Päätin, että seuraavaksi on hankittava sykevyö. Se on kuulemma tarkempi.

Lenkin sykealueet. Keltainen on vk alue. Sininen ja vihreä oli mun tavoitealueita lenkin ajan. Ei sentään käynyt punaisella kertaakaan.

Juoksin niin kevyesti kuin osata saatoin ja sykkeet pysyivät sopivina ja hengitys tasaisena. Juoksuvauhtini oli n. 8.30 min / km paikkeilla. Rauhallista oli meno. Ylämäet kävelin reippaasti ylös, jotta sykkeet pysyy kurissa, sitten taas juoksua. Koko lenkin keskivauhti oli 9,45min / km, kävelyineen.

Polarin trippi näytti lopulta 14,5km, kun päätin aloittaa loppuverkan kävellen. Sen puolen litran vesipullon join puoliksi ja hävitin noin 1h 15 min kohdalla roskikseen. Kotipihassa matkaa oli kertynyt yhteensä 17km. Juoksin koko matkasta yhteensä n. 10km. Aikaa meni 2h 45min. Koko lenkin keskisyke kävelyineen oli 128bpm. Tätä tahtia mun puolikkaan aika olisi jotain vähän päälle kolmen tunnin.

Koko lenkin data. Asun todella mäkisien maastojen äärellä niinkuin numeroista näkyy. Lenkin viimeiset n. 2km kotiin oli pelkkää ylämäkeä. Jätin kotiin kiipeämisen suosiolla loppuverkaksi.

Olin yhtä liekeissä kotiin saapuessani kuin sieltä lähtiessäni. Nämä henkilökohtaiset voitot tuntuu todella hyviltä ja motivoi jatkamaan, koska eihän kehitys tähän pysähdy. Tämä lenkki kertoi mulle myös sen että maaliin tullaan seuraavassakin tavoitteessa, joka on Jyväskylän Valon kympissä syyskuussa. Eka virallinen lappukisani. Tavoite tosiaan on päästä juosten maaliin.

Lenkin jälkeen oli hiukan jäykkä olo, mutta yön jälkeen maanantai aamuna oli taas ihan palautunut olo. Nilkat ehkä hivenen jäykät liikkeelle lähtiessä, mutta nöyristyvät hetkessä. Nyt pari päivää työtä ja penkkiurheilua olympialaisia katsoen. Mukavaa alkanutta viikkoa!

En juurikaan ehdi istahtaa telkun ääreen olympialaisia katsomaan, mutta yle areena kulkee onneksi kännykässä mukana.