Viiden kilsan kunnossa.

Tavoite saavutettu. Treenasin 7 viikkoa (aloitin toukokuun alussa 2021), jotta jaksan juosta kerralla 5km ja jo ennen juhannusta. Treenaus oli kivaa ja huomasin kahden viikon treenaamisen jälkeen, että minusta on tullut juoksija. Eihän siinä mitään ihmeellistä ole yleisesti ottaen, mutta henkilökohtaisesti ajatellen tää on mulle jytky. Koko 25 viiden vuoden tupakoija urani aikana, en voinut kertaakaan ajatella olevani siinä kunnossa, että juoksisin viisi kilometriä kävelemättä välillä – 41 vuotiaana. Koko seitsemän viikon treenaukseni viidelle kilsalle löytyy kokemuskoosteena youtubesta mun kanavalta: https://www.youtube.com/channel/UCao1g1cq9Qvr2jskeIChtXg Tupakoinnin lopetin 6.1.2021, eli puolisen vuotta sitten.

Ajattelin tavoitteen saavutettuani pitäväni lepoviikon. Juoksijaksi tulon jälkeen se ei suinkaan tarkoita, etten kävisi juoksemassa / liiku ollenkaan. Mitä se sitten tarkoittaa? En minä tiedä. Ehkä se on henkistä lepoa. Liikun viikon verran niin kuin hyvältä tuntuu, vailla mitään tavoitteita. Kävin heti eilen (lauantai, vuorokausi 5km juoksun jälkeen) pururadalla tekemässä ”palauttavaa” juoksua. Se alkoi 10 min lämmittelykävelyllä, jatkui 4 x 5 min juoksuilla kera kahden minuutin palautukset, päättyen 10 min kävelyyn. Vitonen siitäkin kilometrejä kertyi. Koin kyllä henkistä relaa, vaikka fyysisesti tein hikijumppaa.

Käytiin eilen päiväseltään perheen kanssa eläinpuisto/shoppailukierroksella Pohjois-Savon puolella. Kuopiossa. Reissu kesti n. 7h. Ennen olisin tuollaisen reissun jälkeen vetäytynyt kotiin päästyäni oitis nokosille. Nyt tuli tunne, että 7h hidastempoista elämää on liian hitailla sykkeillä elettyä elämää ja säntäsin yllä kertomalleni juoksulenkille.

Helteistä Sunnuntaita!