Raskaus

Rv 32 ja ollaan jo huhtikuussa. Mun fyysinen vointi on ollut niin hirveä, etten ole pystynyt blogia päivittämään siihen tahtiin kuin haluaisin. Mieli haluaisi tehdä vaikka ja mitä, mutta kroppa ei. Oksettaa, huimaa, tuntuu ettei lihaksissa ole voimaa, ajattelu takkuaa, päänsärkyä, pyörryttävää oloa.

Viime neuvolakäynnillä mitattiin alle 90/50 verenpainearvoja. Oloni on ollut todella kurja jo jonkin aikaa ja joudun lukemattomia kertoja päivien aikana käydä vaakatasossa huilimassa. Huonoimmillaan olo on aamuisin ja aamupäivisin ja aina syömisen jälkeen. Tuntuu kuin ei olisi lainkaan voimia nousta sängystä ylös, vaikka olisi nukkunut ihan hyvät 8h yöunet.

Hommasin viimein kotiin oman Omronin ja mittasin muutama päivä sitten aamun ensilukemiksi 67 /51. Päivän aikana ne ovat 80 / 50 tasoa. Raskausdiabeteksen vuoksi syön säännöllisesti ja saan nesteitä vähintään 2 litraa päivässä. Moni on yrittänyt etsiä vikaa omista tekemisistäni ja se on kyllä aika ärsyttävää. 😀 Googlailemalla löytyy selittäviä tekijöitä, kuten raskauden aikana lisääntynyt verimäärä ja jo ennestään matalat verenpaineet. Sanoisin kuitenkin että kun yläpaine on niin matala, etten tunne omaa rannepulssiani enää ja olo on täysin voimaton ja monella tapaa oireinen, ettei tämä enää voi olla hyväksi. Matalat verenpaineet vaikuttavat myös istukan verenkiertoon. Soittelen maanantaina neuvolaan. Voihan tässä taustalla olla jotain muutakin syytä kuin raskaus. Raskautta on jäljellä 2 kk ja minä en pysty olemaan varttia pidempään pystyasennossa tai välillä edes istuen. Vähättelemättä olo on välillä voimattomuuden vuoksi sellainen, että epäilen että henkihän tässä vielä lähtee.

Koska yleinen mielipide on, ettei matalat verenpaineet ole vaaralliset ja ne toisilla kuuluvat raskauteen, en ole akuutisti hankkiutunut asiaa hoitamaan. Soittelen nyt kuitenkin tulevana maanantaina neuvolaan (nyt on lauantai) ja kysyn, olisiko syytä tehdä kuitenkin jatkotutkimuksia, koska tämä nyt tällä hetkellä tuntuu vain päivä päivältä pahenevan ja olen käytännössä vuoteen oma. Vauvan liikkeet onneksi tuntuvat vaaditut 10 liikettä tunnissa.

Aiemmissa odotuksissa minulla on ollut myös taipumusta mataliin paineisiin, mutta ihan näin oireinen niistä en ole vielä koskaan ollut. Jotenkin välillä tuntuu, että paineet ovat kuitenkin siedettävälläkin tasolla 90/50, mutta silti lihaksissa ei ole voimaa yhtään. Addisonin tauti? En ole kyllä laihtunut grammaakaan, päinvastoin! 😀

Kävin viikolla vähän freesauttamassa ilmettäni salongissa, se piristi mieltä, mutta ei kyllä parantanut vointia. Pääsiäistä olen laittanut kotiin todella maltilla. Alla Youtube video upotus kampaamo-päivästä.

Olisin tosi paljon halunnut kirjoitella jotain tosi piristävää ja hyödyllistä, mutta nyt ei vain lähde. Kiitos kuitenkin kun kävit lukemassa ja mielelläni itse luen, jos sinulla on saman kaltaisia kokemuksia, joten jätä kommenttia. 🙂

Omalla kohdalla todettava, ettei odottavan aika ole pitkä. Viikot vilisee sellaista vauhtia, ettei perässä meinaa pysyä. Tätä kirjoittaessani ollaan raskausviikolla 28+4 ja maaliskuun puoliväli häämöttää jo. Ollaan tulppaanien sesonki myyntiajassa ja aurinko paistaa useimpina päivinä niin, että räystäistä tippuu vesi. Pääsiäispuput ja -noidatkin ovat jo aivan nurkan takana.

Vointi on kai tilanteeseen sopiva. Elopainoni on noussut yhteensä kymmenkunta kiloa. Vauva painaa lantiossa niin, että jos jonkilaista issiastyyppistä kipua on välillä kulkua hidastamassa. Närästää helposti ja liikkuminen on lehmä suosta tyyppistä – asennosta riippumatta. Mieli on kuitenkin ollut suht pirteä ja reipas.

Raskausajandiabetes on pahentunut niin, että mittaan aterianjälkeisiä sokereita esim. omenasta ja lasista vettä 8,0. Tekivät neuvolasta lähetteen ä-polille asian arviointiin. Odottelen sinne kutsua parhaillaan. Odotellessa täytän ruokapäiväkirjaa ja mittaan säännöllisesti sokereita ja vahdin kuin haukka mitä voin syödä ja mitä en.

Omena ja nuudelit ovat täydellisellä nou nou listalla. Peruna passaa hyvin. Toisinaan on olo, että on aivan sama syönkö kiviä vai kiiwejä ja verensokeriarvoissa ei ole päätä eikä häntää. Enempi hiilareita aterialla ei tarkoita aina suurempia mitattuja verensokeriarvoja ja joskus vähempikin määrä hiilihydraattia nostaa sokerit liian ylös. Proteiinin ja rasvan yhdistäminen hiilihydraattiin selkeästi hillitsee isoimpia vs nousuja, paitsi tilanteessa, kun tähti a on asennossa c. Juuri kun luulen pääseväni kärryillle mitä voin syödä, ei se menekään niin.

Paastoarvot minulla ovat hyvät, myös ennen aterioita mitatut arvot on hyvät. En tällä hetkellä uskalla syödä mitään ylimääräistä ja ”hyvää”. Ei leivonnaisia, ei karkkia, ei jäätelöä, ei sipsiä, ei hampparia, ei pizzaa, eikä minkään asian santsaamista. Ei m i t ä ä n. Herkut – fail, kaikki kiva fail. Ja tämä toisinaan harmittaa. Aion saletisti pakata synnärikassiin suklaamuffinssista lähtien niitä asioita, joista juuri nyt jään paitsi. 😀 Tai niin ainakin nyt ajattelen.

Liikuntaa olen yrittänyt harrastaa vähintään 30 minuuttia päivässä. Yleensä kävelyä. Matkaa en puolessa tunnissa saa taittumaan kuin 2km, mutta tämä on juuri riittävästi, jotta voin liikkua 4 vuotiaan kanssa. Ollaan samalla tasolla kestävyydessä lenkkien pituuden kanssa. Viimeksi luulin olevani näppärä ja otin välineeksi potkukelkan. Virhe! Potkukelkalla potkuttelu ilman suurinta osaa keskivartalon lihaksista on kidutukseen verrattavissa oleva toiminto.

Arkiset kotityöt tulee tehtyä tavallista verkkaisemmin, mutta tulee kuitenkin tehtyä. Kohdallani tähän kuuluvat vielä hetken matkaa puukattilan lämmitys ja puiden kanto sisälle sekä tarvittaessa lumityöt. Sitten tietysti perinteiset kotityöt. Sain aivan jokin aika sitten kuulla, että sooloviikkoni taitavat päättyä ja miehen reissutyöt siirtyvät samaan maakuntaan minun kanssani. En todella tiedä, miten olisin selvinnyt arjesta joka toinen viikko yksin vauvan ja kaiken kanssa.

Äitiyspakkaus on saapunut. Sen sisältö on kutistunut jonkin verran takavuosista, mutta yhtä kaikki edelleen se on täynnä tarpeellisia asiota. Tein pakkauksen sisällöstä videota YouTubeen. Videoon päästä alla olevasta upotuksesta.