Viimeinen kolmannes alkoi

Omalla kohdalla todettava, ettei odottavan aika ole pitkä. Viikot vilisee sellaista vauhtia, ettei perässä meinaa pysyä. Tätä kirjoittaessani ollaan raskausviikolla 28+4 ja maaliskuun puoliväli häämöttää jo. Ollaan tulppaanien sesonki myyntiajassa ja aurinko paistaa useimpina päivinä niin, että räystäistä tippuu vesi. Pääsiäispuput ja -noidatkin ovat jo aivan nurkan takana.

Vointi on kai tilanteeseen sopiva. Elopainoni on noussut yhteensä kymmenkunta kiloa. Vauva painaa lantiossa niin, että jos jonkilaista issiastyyppistä kipua on välillä kulkua hidastamassa. Närästää helposti ja liikkuminen on lehmä suosta tyyppistä – asennosta riippumatta. Mieli on kuitenkin ollut suht pirteä ja reipas.

Raskausajandiabetes on pahentunut niin, että mittaan aterianjälkeisiä sokereita esim. omenasta ja lasista vettä 8,0. Tekivät neuvolasta lähetteen ä-polille asian arviointiin. Odottelen sinne kutsua parhaillaan. Odotellessa täytän ruokapäiväkirjaa ja mittaan säännöllisesti sokereita ja vahdin kuin haukka mitä voin syödä ja mitä en.

Omena ja nuudelit ovat täydellisellä nou nou listalla. Peruna passaa hyvin. Toisinaan on olo, että on aivan sama syönkö kiviä vai kiiwejä ja verensokeriarvoissa ei ole päätä eikä häntää. Enempi hiilareita aterialla ei tarkoita aina suurempia mitattuja verensokeriarvoja ja joskus vähempikin määrä hiilihydraattia nostaa sokerit liian ylös. Proteiinin ja rasvan yhdistäminen hiilihydraattiin selkeästi hillitsee isoimpia vs nousuja, paitsi tilanteessa, kun tähti a on asennossa c. Juuri kun luulen pääseväni kärryillle mitä voin syödä, ei se menekään niin.

Paastoarvot minulla ovat hyvät, myös ennen aterioita mitatut arvot on hyvät. En tällä hetkellä uskalla syödä mitään ylimääräistä ja ”hyvää”. Ei leivonnaisia, ei karkkia, ei jäätelöä, ei sipsiä, ei hampparia, ei pizzaa, eikä minkään asian santsaamista. Ei m i t ä ä n. Herkut – fail, kaikki kiva fail. Ja tämä toisinaan harmittaa. Aion saletisti pakata synnärikassiin suklaamuffinssista lähtien niitä asioita, joista juuri nyt jään paitsi. 😀 Tai niin ainakin nyt ajattelen.

Liikuntaa olen yrittänyt harrastaa vähintään 30 minuuttia päivässä. Yleensä kävelyä. Matkaa en puolessa tunnissa saa taittumaan kuin 2km, mutta tämä on juuri riittävästi, jotta voin liikkua 4 vuotiaan kanssa. Ollaan samalla tasolla kestävyydessä lenkkien pituuden kanssa. Viimeksi luulin olevani näppärä ja otin välineeksi potkukelkan. Virhe! Potkukelkalla potkuttelu ilman suurinta osaa keskivartalon lihaksista on kidutukseen verrattavissa oleva toiminto.

Arkiset kotityöt tulee tehtyä tavallista verkkaisemmin, mutta tulee kuitenkin tehtyä. Kohdallani tähän kuuluvat vielä hetken matkaa puukattilan lämmitys ja puiden kanto sisälle sekä tarvittaessa lumityöt. Sitten tietysti perinteiset kotityöt. Sain aivan jokin aika sitten kuulla, että sooloviikkoni taitavat päättyä ja miehen reissutyöt siirtyvät samaan maakuntaan minun kanssani. En todella tiedä, miten olisin selvinnyt arjesta joka toinen viikko yksin vauvan ja kaiken kanssa.

Äitiyspakkaus on saapunut. Sen sisältö on kutistunut jonkin verran takavuosista, mutta yhtä kaikki edelleen se on täynnä tarpeellisia asiota. Tein pakkauksen sisällöstä videota YouTubeen. Videoon päästä alla olevasta upotuksesta.

Tällaisilla terveisillä tällä kertaa. Kiitos kun kävit lukemassa. ❤

Rv 25 ja laskiaispullat

Raskausviikko 25 alkoi tällä viikolla. Uusi rv alkaa aina keskiviikkona. Tavallaan viikoissani on siis kaksi maanantaita. Kalenteriviikko kun siis alkaa maanantaista ja uusi raskausviikko keskiviikosta. Syystä tai toisesta TikTok on oppinut näyttämään minulle fypissäni reippaanlaisesti joko raskausvideoita tai newborn videoita. Osa TikTokin newborn videoista kertoo keskosten selviytymisestä ja olen ymmärtänyt, että jos vauva päättäisi syystä tai toisesta tulla maillaan just nyt, olisi hänellä muutaman prosentin mahdollisuus selvitä elossa pitkän ja raskaan tehohoidon avulla. Toivon vauvani viettävän alkunsa kohtuni lämmössä täysiaikaisuuteen asti.

Närästys on löytänyt perille. Se korventaa öisin. Leivottiin tällä viikolla laskiaispullia ja ne jos mitkä nosti poltetta ruokatorvessa potenssiin sata. Mutta oli ne kyllä hyviäkin. Närästys vaivaa öisin ja häviää, kun nousen pystyyn. Tätä kirjoittaessani on sunnuntai, eikä apteekki meidän kylällä ole auki. Lienee järkevintä lopettaa pullien syönti.

Vauva potkii ja liikkuu todella kovasti. Viime yönä taisi närästyksen lisäksi tuntua ensimmäinen hikkakin. Pyytelin puolisolta aamulla anteeksi levotonta yötäni ja muistuttelin tulevasta, että neljän kuukauden päästä levottomissa öissä mukana on myös vauvan ääni. Ettei tämä oikeastaan ole vielä mitään.

Neljävuotiaamme aloitti kuluneella viikolla kahden kuukauden tauon jälkeen osa-aikaisen päivähoidon. Oli siellä yhden päivän ja heräsi seuraavana aamuna todella flunssaisena. Pari yötä meni kuumeessakin. Muihin perheenjäseniin tämä kulkutauti ei tarttunut. Minulla oli taas sooloviikko puolison ollessa reissutöissä ja olihan tuo piirun haastavampaa kipeän lapsen kanssa, mutta niin vaan siitäkin selvittiin.

Ensi viikolla vietetään ystävänpäivää. Mikäli neljävuotias on terveenä ja hoitokunnossa, olen järjestänyt ystävänpäiväksi hänelle hoitopäivän ja samalla puolisolle ja itselleni 6 peräkkäistä tuntia omaa aikaa. Jää vielä nähtäväksi vietetäänkö se yhdessä vai täydessä hiljaisuudessa touhuessamme omiamme.

Kiitos taas kun kävit lukemassa. ❤

Tässä tämän viikon arkivlogeja YouTube kanavaltani visuaalisen kerronnan ystäville.