Raskausviikot 10+0 – 11+6

Ensimmäinen kolmannes alkaa olla voiton puolella. Maaginen raja. Epävarmuus on silti edelleen vahvasti läsnä. Toivon niskapoimu-ultran antavan tietoa, jolla voin itseäni rauhoittaa. Tietoa että kaikki on hyvin. Että kaikki tarvittavat palaset ovat kohdallaan ja oikein.

Raskausviikoilla 10+0 – 11+6 vointi on pysynyt tasaisen samanlaisena. Pahoinvointia on näillä viikoilla ollut enää yksittäisinä aaltoina, jatkuva etominen on väistynyt. Nälkä on usein, mutta mitään erityisiä mielitekoja ei ole. Makea on ehkä sellainen, jota ei tee mieli. Tuoree hedelmät ja salaatit maistuvat. Kahvia olen juonut suositusten mukaan 3dl päivässä, joka on minunlaiselleni kahvin suurkuluttajalle ollut iso muutos. Tankkaan päivittäisen kahviannokseni yleensä ensimmäisenä aamuisin. Onni että ollaan menossa kohti Joulua. Glögi on ollut ihan kiva kahvin korvaaja. Toivottavasti sekin ei tietämättämäni ole kiellettyjen listalla.

Alavatsalleni vaivihkaa ilmestynyt pieni kumpu on mielestäni jo kohtalaisen kokoinen kumpu. Äitiyshousut ja pidempi helmaiset paidat ovat vallanneet vaatekaapista etualan. Uusia mamma-legginssejä on postissa tulossa. Mietin pakkaisinko liian pienet vaatteet kokonaan pois kaapista raskauden ajaksi. Aiemmin olen antanut kaikkien vaatteiden olla paikoillaan, mutta jo entuudestaan täyteen ahdettu vaatekaappi ei oikein pysty nielemään hyllyilleen enää lisää vaatteita. Lisäksi pidän minimalismista. On kuin valkoinen höyhen sivelisi sieluani, kun vaatekaapissa on vain se mitä oikeasti tarvitsen. Kuvitelmissani, koska näinhän asia ei ole koskaan ollut. Vaatekaapissani on lähes käyttämättöminä ne kaikki 10 vuotta sitten tekemäni mahtavat kirppislöydöt ja alelaarin aarteet. Note to myself. Siivoa vaatekaappi asap ja elä kuin Marie Kondo.

Väsymys. Väsymys on tuntunut näinä kahtena viikkona ehkä enempi mentaalipuolen uupumuksena kuin fyysisenä. Palkkatyö jotenkin ottaa minua päähän ihan järkyttävästi. Niin järkyttävästi, että olen itkenyt asian vuoksi. Toisten tekemät työvuorolistat, työnantajan mahdollisuus käyttää minua työhön jouluisin, lasteni syntymäpäivinä ja niin etten voi harrastaa mitään, mikä tapahtuu tiettynä päivänä tiettyyn aikaan. Mm. nämä ovat aina häirinneet vuorotyössä minua, mutta nyt tämä totaalisen elämänhallinnan puutteen peikko on nostanut päätään kahta vahvempana. En halua enää myydä sieluani vuorotyölle, en halua olla poissa kotoa kun kuudeskin lapsi ojentelee kotona äitienpäiväkorttia aamulla toukokuun toisena sunnuntaina muutaman vuoden päästä, mutta äiti onkin töissä. Ei, minun sielu repeää jos näin vielä käy. Vielä minä unelmahommani jostain keksin. Elätän itseni niin, että voin nauttia elämästäni ja omasta perheestäni. Eihän tämä nyt voi olla mahdoton haave tai edes liikaa vaadittu.

Odottelen edelleen postin tuovan ajan NP-ultraan. Se tehdään sairaala Novassa Jyväskylässä ja aion integroida tälle 250km retkelle hieman shoppailua. Olen käynyt Normalissa viimeksi viime toukokuussa, silloinkin Tukholmassa. Kärkkäiseltä pitää hakea Dropsin lankoja myös, koska kämmekäs-tilaukset pitäisi saada tehtyä mielellään tämän talven aikana. Eniten niskapoimu-ultrareissun toivon kuitenkin antava tietoa että kaikki on hyvin. Että siellä pieni sydän lyö ja elämän alulle on mahdollisimman hyvät lähtökohdat. ❤

Kiitos kun luit. 🙂

Raskausviikko 8.

Ensimmäinen neuvola.

Jännitin ja samalla pelkäsin ensimmäistä neuvolaa. Olen aiemminkin ollut samassa tilanteessa. Olen innokkaana odotuksia täynnä mennyt ensimmäiseen neuvolaan ja siellä onkin todettu keskeytynyt keskenmeno. Se tuntui pahalta ja pelkäsin saman toistuvan. Olen myös viidesti nähnyt kaiken olevan hyvin ja se antoi toiveikkuutta.

– Kyllä täällä papu on kotona, sanoi terkkari. Huokaisin helpottuneena ja tuijotin ultrakoneen näyttöruutua. – Periferian neuvoloissa saa hyvää palvelua, mietin. Terveydenhoitajat ultraavat odottavia äitejä, ei tässä mitään tohtorisihmisiä tarvita. Pidän tästä toimintamallista, unohdetaan joutavat nokkimisjärjestykset ja annetaan ihmisten hallita työtehtäviä laajasti. Edellisellä asuinpaikkakunnalla isommassa kaupungissa ultrakoneisiin koskivat vain lääkärit, eikä tähän ollut mahdollisuutta kuin lääkärineuvolan yhteydessä.

Ultrakoneen monitorilla näkyi tummempaa taustaa vasten herneen kokoinen pallero, jonka toisessa sivussa värisi ilmeisesti mikroskooppisen pieni sydän. Tuijotin ihmettä silmiäni räpäyttämättä. Terkkari laittoi rukseja palleron alkuun ja loppuun kieli keskellä suuta ja antoi koneen laskea mittojen perusteella ihmisen alulle iän. Koneen mukaan ikää olisi noin viikon vähemmän kuin kuukautisten mukaan. – Ne on nämä ihmiskädet, osasinkohan minä laittaa ruksit ihan millilleen.. terkkari pohti. Heilautin huolettomasti kättä ilmassa ja sanoin ettei se ole niin justiinsa. Ei ne minun kuukautiskierrotkaan ihan päivälleen saman mittaisia ole olleet, ovulaatiohan on voinut olla muutaman päivän ennen tai jälkeen oletetun tilastoihin perustuvan laskennallisen päivän jälkeen. Ihmisen alku näyttää olevan juuri siellä missä kuuluukin ja hänen sydän lyö. Loput tarkentuu aikanaan. Terkkari on samaa mieltä. Olin aidosti helpottunut ettei ainakaan keskenmenoa löytynyt. Mahdolliset mittavirheet ei tuntuneet suurelta tappiolta tässä vaiheessa odotusta.

Ultrauskone surisee ja tulostaa minulle kuvan kotiin vietäväksi kohdun kyytiläisestä. Työnimi olkoon terkkarin mainitsema Papu. Kotona ultrakuvaa katsoessani ei ne ruksit ihan päästä päähän taida olla. Varmastikin raskausviikot ovat aivan kohdallaan loppujen lopuksi. Uskon niin. Ripustin ultrakuvan jääkaapin oveen. Viime viikolla nelivuotias kieltäytyi ehdottomasti alkamasta isosiskoksi. Tällä viikolla kuvan nähtyään, hän on ylpeä isosisko vauvalle, joka kasvaa mahassa ja on kuvassa. Jääkaapin eteen raahatan jaloille jatkoa ja kuvaa katsotaan usein. Tykkään.

Neuvolassa keskusteltiin myös ruokavaliosta, niin kuin asiaan kuuluu. Kävi ilmi, että käytän liian vähän maitotuotteita ja mama-monivitamiinini ei sisällä D-vitamiinia. Apteekkiin mars! Kalsium vajeen taidan silti korjata mielummin vähärasvaisilla maitotuotteilla ja / tai esim kaurajuomalla, jossa on sama 120mg kalsiumia / 100ml, kuin maidossakin. Raskaus saattoi pelastaa minut vaanivalta osteoporoosilta, enhän minä ikinä olisi osannut miettiä koko asiaa, ennen kuin luusto on kuin reikäjuustoa n. 20v kuluttua. Ilmeisesti haluni häipyä hoitoalalta ei poista ymmärrystäni ravinnon vaikutuksista terveyteen.

Viimeisenä sain neuvolareissulla käteen neuvolakortin johon oli kauniilla kaunokirjoituksella kirjoitettu mm. sotu, nimeni, verenpaine, pituus ja paino ja aiemmat synnytykset ja keskenmenot. Sain myös ajanvarauskortin johon oli ohjelmoitu veri- ja pissanäytetutkimukset, ohje varata aika ja käydä sokerirasituskokeessa, ajankohta milloin suurin piirtein on niskapoimu-ultra ja seuraava neuvola-aika Joulukuulle. Kaikki aikataulutukset tuntuu tapahtuvan niin jouhevasti, että odotuksen täytyy sujua kuin tanssi. Systeemi vie, minä valssaan mukana.

Pahoinvointi on noussut edellisistä viikoista potenssiin kymmenen. Se on voimakkaampaa ja ilmaantuu erittäin tiuhaan. Oksentaa ei ole tarvinnut, mutta usein saan välipaloja syödä. Niiden jälkeen on hetken parempi olo. Riisi-maissikakut lehtisalaatilla, kalkkunaleikkeellä, juustolla, kurkulla ja paprikalla ovat olleet tämän viikon suosikkini. Innolla olen myöskin istunut 4 vuotiaan tyttöni vieressä ruokailemassa lounasta klo 9.30 aamulla. Meille kummallekaan ei tällä hetkellä sovi olla nälkäinen.

Ravinnon energiamääriä itsessään ei ole tarve lisätä, joten onkin hyvä, että hyötysuhteeltaan aivan mahtavat marjat, hedelmät ja kasvikset ovat sallittujen reilusti syötävien ruoka-aineiden listalla. Tuore ja raikas minulle nimittäin nyt maistuu. Kuivatut hedelmät ovat maistuneet myös. Viimeisimmäksi löysin kaupasta kuivattua ananasta ilman lisättyä sokeria, voi mitä herkkua. Vaikka maistui Fazerin sininenkin kyllä hyvältä.

Tässä linkki luotettavan virallisen tiedon lähteestä raskaana olevien ja imettävien äitien ruokavalioon: https://www.ruokavirasto.fi/elintarvikkeet/terveytta-edistava-ruokavalio/ravitsemus–ja-ruokasuositukset/raskaana-olevat-ja-imettavat/

Tässä myös odottaville vegaaneille ravitsemusvinkkejä: https://thl.fi/fi/web/elintavat-ja-ravitsemus/ravitsemus/ravitsemussuositukset/raskaus-ja-imetysaika