Omalla kohdalla todettava, ettei odottavan aika ole pitkä. Viikot vilisee sellaista vauhtia, ettei perässä meinaa pysyä. Tätä kirjoittaessani ollaan raskausviikolla 28+4 ja maaliskuun puoliväli häämöttää jo. Ollaan tulppaanien sesonki myyntiajassa ja aurinko paistaa useimpina päivinä niin, että räystäistä tippuu vesi. Pääsiäispuput ja -noidatkin ovat jo aivan nurkan takana.

Vointi on kai tilanteeseen sopiva. Elopainoni on noussut yhteensä kymmenkunta kiloa. Vauva painaa lantiossa niin, että jos jonkilaista issiastyyppistä kipua on välillä kulkua hidastamassa. Närästää helposti ja liikkuminen on lehmä suosta tyyppistä – asennosta riippumatta. Mieli on kuitenkin ollut suht pirteä ja reipas.

Raskausajandiabetes on pahentunut niin, että mittaan aterianjälkeisiä sokereita esim. omenasta ja lasista vettä 8,0. Tekivät neuvolasta lähetteen ä-polille asian arviointiin. Odottelen sinne kutsua parhaillaan. Odotellessa täytän ruokapäiväkirjaa ja mittaan säännöllisesti sokereita ja vahdin kuin haukka mitä voin syödä ja mitä en.

Omena ja nuudelit ovat täydellisellä nou nou listalla. Peruna passaa hyvin. Toisinaan on olo, että on aivan sama syönkö kiviä vai kiiwejä ja verensokeriarvoissa ei ole päätä eikä häntää. Enempi hiilareita aterialla ei tarkoita aina suurempia mitattuja verensokeriarvoja ja joskus vähempikin määrä hiilihydraattia nostaa sokerit liian ylös. Proteiinin ja rasvan yhdistäminen hiilihydraattiin selkeästi hillitsee isoimpia vs nousuja, paitsi tilanteessa, kun tähti a on asennossa c. Juuri kun luulen pääseväni kärryillle mitä voin syödä, ei se menekään niin.

Paastoarvot minulla ovat hyvät, myös ennen aterioita mitatut arvot on hyvät. En tällä hetkellä uskalla syödä mitään ylimääräistä ja ”hyvää”. Ei leivonnaisia, ei karkkia, ei jäätelöä, ei sipsiä, ei hampparia, ei pizzaa, eikä minkään asian santsaamista. Ei m i t ä ä n. Herkut – fail, kaikki kiva fail. Ja tämä toisinaan harmittaa. Aion saletisti pakata synnärikassiin suklaamuffinssista lähtien niitä asioita, joista juuri nyt jään paitsi. 😀 Tai niin ainakin nyt ajattelen.

Liikuntaa olen yrittänyt harrastaa vähintään 30 minuuttia päivässä. Yleensä kävelyä. Matkaa en puolessa tunnissa saa taittumaan kuin 2km, mutta tämä on juuri riittävästi, jotta voin liikkua 4 vuotiaan kanssa. Ollaan samalla tasolla kestävyydessä lenkkien pituuden kanssa. Viimeksi luulin olevani näppärä ja otin välineeksi potkukelkan. Virhe! Potkukelkalla potkuttelu ilman suurinta osaa keskivartalon lihaksista on kidutukseen verrattavissa oleva toiminto.

Arkiset kotityöt tulee tehtyä tavallista verkkaisemmin, mutta tulee kuitenkin tehtyä. Kohdallani tähän kuuluvat vielä hetken matkaa puukattilan lämmitys ja puiden kanto sisälle sekä tarvittaessa lumityöt. Sitten tietysti perinteiset kotityöt. Sain aivan jokin aika sitten kuulla, että sooloviikkoni taitavat päättyä ja miehen reissutyöt siirtyvät samaan maakuntaan minun kanssani. En todella tiedä, miten olisin selvinnyt arjesta joka toinen viikko yksin vauvan ja kaiken kanssa.

Äitiyspakkaus on saapunut. Sen sisältö on kutistunut jonkin verran takavuosista, mutta yhtä kaikki edelleen se on täynnä tarpeellisia asiota. Tein pakkauksen sisällöstä videota YouTubeen. Videoon päästä alla olevasta upotuksesta.

Tällaisilla terveisillä tällä kertaa. Kiitos kun kävit lukemassa. ❤